Uutta vuotta odotellessa

Keskiyöllä vaihtuu uusi vuosi, joten aika loogisesti alkaa miettimään kulunutta vuotta. Mun kulunut vuosi on ollut ehkä merkittävin mun elämässä tähän mennessä, ja osittain se on ollut ihan perseestä. Ei aina voi mennä hyvin, eikä pidäkään.

Viime uuden vuoden vaihteesta en rehellisesti sanottuna muista yhtään mitään. Kristan kenkäkin taisi pudota Nummelan grillin eteen...

No kuitenkin, tammikuu alkoi hyvin kaikesta huolimatta, mutta sen loppupuoli oli musertava, kun luulin menettäneeni erittäin tärkeäksi tulleen henkilön. Mä olen sitä sorttia, että jos jotain päätän, sen teen. Mä päätin etten luovuta niin helpolla tämän ihmisen suhteen, joten varasin lennot viimeisillä rahoillani, odotin jatkolentoa Frankfurtin lentokentällä yksitoista ja puoli tuntia, istuin junassa kolme tuntia, seikkailin taksilla ympäri kaupunkia tunnin ajan ja seisoin kaatosateessa rinkka selässä tunnin verran ennenkun sain vastauksen kaikkiin kysymyksiin jotka oli mun mielessä. Hassua vaan, että kun nähtiin kumpikaan ei sanottu sanaakaan, teot todella kertoo enemmän kuin sanat. Kaikkea se ihminen tekee, kun on rakastunut! Loppu hyvin kaikki hyvin: tästä tärkeäksi tulleesta henkilöstä tuli mun poikaystävä, joka onkin nykyään mun avomies.

Kaukosuhteessa eläminen ei ollut helppoa. Useana iltana tuli itku, kun oli niin ikävä. Ennen mulle tuli lentokentällä super-hyvä fiilis, kun tiesi että on tulossa mahti matka, kaukosuhteessa ajatuskin lentokentästä sai kyyneleet silmiin. Pahinta on vaan se lähteminen ja kun ei tiedä milloin toisen seuraavan kerran näkee.

Olin kuitenkin päättänyt muuttaa Irlantiin jo viime syksyllä, ajatus siitä tuntui vaan niin oikealta. Töitä tein koko kevään ja kesän ajan aina elokuuhun asti keräten säästöjä mun muuttamiseen. Vihdoin se päivä koitti, kun kannoin laukut lentokentälle menolippu kädessä. Mutta kaikella on omat puolensa, eikä lentokentällä ollut tälläkään kertaa mikään super-hyvä fiilis, kun kaikki rakkaat ystävät ja perhe jää taakse Suomeen. En ole ikinä ollut mikään ikävöivä ihminen, mutta etäisyys tekee tehtävänsä.

Jottei tästä tulisi niin masentava postaus, pakko sanoa että tänne muutto oli paras päätös pitkään aikaan! Olen viihtynyt älyttömän hyvin ja kaikki on tuntunut omalta. Töiden kanssa mulla on ollut kauheeta säätöä, mutta niistä sitten joskus. Joten kunhan nyt vielä saisin töitä asiat olisi huolettomampia.

....Ihanaa, kun vuosi vaihtuu! Oon jo kyllä ihan valmis jättämään tämän vuoden taakse. Kitoss. Saa nähdä mitä kaikkea uusi vuosi tuo tullessaan.

Hyvää uutta vuotta 2015!

xxx

Suomen puolella

Hello there!

Vähän on tää bloggeriin kirjottaminen jäänyt vähille, mutta ei mulle oikeastaan tässä mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan.

Rantauduin Suomen puolelle itseasiassa tasan viikko sitten. Suunnitelmissa mulla oli heti keskiviikkona lähteä Turkuun rakkaalle Kristalle kyläilemään. Ennen kun mun Onni-bussi starttasi Kiasman edestä, ehdin piipahtaa entisessä duunipaikassani, Bon Tempsissä, ja nähdä kaveriani Saidaa.

Kristan kanssa oli kyllä aivan ihanaa olla pitkästä aikaa, ikävä tais olla kyllä molemmilla tosi kova: kun nähtiin molemmat vaan itkee ja nauraa samaan aikaan. En ees muista mitä viikolla oikeen puuhailtiin, aika meni tosi nopeesti. Lauantaina vietettiin tyttöjen iltaa ja mentiin katsastamaan Turun yöelämää. Yks yö sitten valvottiin kolmeen asti yöllä, kun vaan naurettiin sohvalla joillekin vanhoille videoille ja meijän tyhmille jutuille. En muista millon viimeks olisin nauranut näin paljon!

Kristan ja Jessyn kissa oli kyllä niin sydäntäsulattavan suloinen! Itekin haluisin jonkun karvapalleron kotiin, mutta ehkä sitten joskus. Takaisin kotiin Helsinkiin tulin parisen päivää sitten. Eilen kävin vielä moikkaamassa Millaa ja sen ihania nakkipalleroita (koiria) Bon Tempsiin ja opetin siinä samalla Mintulle vähän erikoiskahvien saloja, haha.

Suomessa on kyllä niin jouluinen tunnelma, varsinkin nyt, kun tuli kunnolla luntakin. Irlannissa on niin vihreää ja syksymäistä, ettei mulla tullut siellä yhtään joulufiilistä. Heti Suomeen tultaessa mulle tuli heti ihan jouluinen olo. Ja huomenna onkin sitten jo jouluaatto! Perinteitä kunnioittaen lähdetään joulunviettoon meidän isovanhemille Riihimäkeen.

Takaisin kotiin Irlantiin lähden sitten perjantaina iltapäivästä. Oli pakko ostaa "vähän" suklaata ja purkkaa mukaan ennenkun lähden. Kuusi suklaalevyä, neljä tuplaa, kolme megapussia purkkaa ja kaksi suklaapatukkaa saa siis riittää nyt vähäksi aikaa!

Nyt hiippasen saunaan ja sitten nukkumaan,

Palaillaan ja hyvää joulua!

Lontoo 31.-3.11.

Ihana viikonloppu Lontoossa rakkaan kanssa takana. Käveltyä tuli varmaan enemmän ku koko syksyn aikana, haha, mut Lontoon vaa näkee parhaiten kävellen.

Kaikki perus nähtävyydet tuli nähtyä, mulla ties kuinka monetta kertaa, mutta tää yks ei oo ikinä aikasemmin käyny kattomassa esim. Big beniä! Autolla on kuulemma ajanu ohi, mut onhan se ihan eri asia nähä joku juttu yhden sekunnin ajan kun jäädä kattelemaan sitä hetken ajan.

En oo enää varma kuinka monta kertaa oon Lontoossa ollut, mutta joka kerta kun sinne menen fiilis on super hyvä. Eniten rakastan aamuja, kun aurinko paistaa ja kävelet kuuma kahvikuppi ja ehkä täytetty croissantti kädessä Hyde Parkissa. Istut penkille ja kattelet ohimeneviä ihmisiä ja nautit vaan hetkestä.

Perjantaina kun päästiin istumaan siihen penkille suljin vaan silmät ja nautin auringonpaisteesta. En todellakaan odottanut et siellä olis ollu niin lämmin että topillakin tulee hiki. No mikäs tässä, toppi päällä marraskuussa, kelpaa!

Alkuperänen suunnitelma oli että oltais menty ulos Halloweenin kunniaks, mut budjetti petti ja tyydyttiin halvempaan versioon: viini pullo hotellihuoneessa. Tai oikestaa mähä sen pullon kokonaan join, koska tää yks ei tykkää viinistä. Tais sinä iltana mennä viel puolikas toisesta pullosta, heh.
Sunnuntaina oli sitten ihan jäätävä kankkunen koska en oo juonu moneen kuukauteen. Sunnuntai pyhitettiin siis mun darra-päiväks, mut onneks sato vettä niin ei haitannu.

Oli aika sulosta kun D lähti hakemaan mulle sipsejä lähikaupasta, koska mulla oli nii huono olo. Elämä vei sitten voiton puolelle kello kuudelta illalla ja mentii mäkkiin.

Tällä viikolla haasteena on löytää uus kämppä, koska muutto Corkiin on ensi viikolla tai mahdollisesti jo ennen sitä. Ihanaa päästä pois tästä homeluukusta, ja huutavista naapureista!

Nyt nukkumaan, pitkä päivä takana.

Palaillaan!

xxx

Kirjoja ja kaakaota

Kuvat kertoo tällä hetkellä enemmän kun mun ajatukset, pää lyö ihan tyhjää.

Eilen käytiin Davidin kanssa isossa kirjakaupassa Waterfordin keskustassa, jossa oli samassa söpö ja viihtysä kahvila rakennuksen toisessa kerroksessa. Samalla sekunnilla kun kävelin ovesta sisään ihastuin siihen paikkaan ihan täysin! Ehkä mun sisäinen pieni nörtti heräs eloon. Tunnelmallinen ja hiljainen paikka oli jotain niin erilaista verrattuna muihin paikkoihin täällä. Se oli vähän niinkun kirjaston ja kirjakaupan sekotus, kirjoja sai lukea vapaasti, muttei mitään tarvinnut ostaa. Mikä oli musta tosi outoa, mutta samalla älyttömän hyvä idea.

Jumituin tiede osastolle kattelemaan kirjoja ja nappasin luettavaksi "DNA – the secret of life" -nimisen kirjan, joka kerto miehestä, joka selvitti DNA:n rakenteen ja koulua ajatellen mun piti ostaa " Physics in minutes" -niminen kirja, mutta se jäi vielä toistaseks hyllyyn.
Ja se kaakao....taivaallista! Davidilla tais olla aika tylsää puolentoista tunnin oleskelun jälkeen, mutta mä olisin voinu olla siel vaikka koko päivän. Siellä oli jotenkin vaan niin kotoisa olo!

....Oon mä täällä shoppaillutkin, mm. ihanan pitkän beigen takin, beiget korkokengät, paitoja, laukkuja... Vois joskus käskeä tota yhtä nappaamaan musta jotain kunnon kuvia, ettei tarvi aina kännykkä kuvia katella. Nyt vähän sipeä ja salkkareita,

palaillaan!

xxx

Elämää Waterfordissa

Sängyssä makoilua, shoppailua, leffojen katselemista, kuuman kaakaon juomista, suklaan syömistä ja kokkailua.

Meininki täällä päin on siis aika rentoa eikä syksystä ole vielä tietoakaan. Aurinko paistaa ja kaikkialla on vihreää, täytyy myöntää että on hiton piristävää hengailla topissa tähän aikaan vuodesta. Sisällä on sen sijaan kylmempi, mut onneks mun valkoset pehmeät pörrösukat pelastaa tilanteen!

Tässä meijän talossa asuu kylläkin vähän hämärää porukkaa... Meijän yläkerrassa asuu pariskunta joka riitelee ihan kokoajan! Joka päivä, koko päivän ja se kestää kolmeen asti yöhön ja seuraavana päivänä sama juttu.. Oikeastaan ne ei riitele ne karjuu toisilleen, ei tiietä mitä helvettiä siellä on oikeen menossa ku kuuluu rytinää ja huutoa ja karjuntaa... Eipä sille oikeen mitään voi tehdä, kun ei tiietä minkälaista porukkaa siellä oikeesti on, parempi kun ei sotkeudu muiden asioihin. Mutta jumalauta tekis mieli huutaa et "SHUT THE FUCK UP!!" No, ehkä ensi kerralla.

Elämä täällä jatkuu normaalina ja odotetaan, että saatais joku kunnon kämppä jostain isommasta kaupungista josta mäkin voisin hankkia duunia ja alkais elämä täällä kunnolla rullaamaan, nyt täytyy vaan nauttia!

Pieni mutta mukiinmenevä

Hello!

Nyt mullakin, tai siis meilläkin, on vihdoin oma pieni kotikolo, jihuu!

Tällä hetkellä asutaan Waterfordissa, mutta tarkotus ei ole jäädä tänne pitkäksi aikaa, näillä näkymin suuntana olis Dublin parin kuukauden sisällä, mutta voihan olla et päädytäänkin Corkiin, aika näyttää.

Avaimen saatuamme alko siivousurakka, tää kämppä oli nimittäin ihan järkyttävässä kunnossa! Hämähäkkejä ja niiden seittejä, multaa, likaa ja ties mitä muuta paskaa! Meillä meni koko iltapäivä ja ilta pesuaineiden ja rättien kanssa. Imuri oli ihan pyllynreiästä ja kesken mun säälittävän imurointi-yrityksen se sit päätti aukaista itsensä... No kuitenkin, tuntien päästä täällä alko näyttmään ihan jeesiltä ja alettiin kantaa meidän tavaroita sisälle, tällä hetkellä se näyttää tältä:

Täytyy sanoa että kyllä tämä meidän pikku kämppä hotellit voittaa! Molempien huulille nous hymy, kun saatiin kuulla että saadaan vihdoin oma koti. Täällä sitä ollaa.

Kaksitoista päivää

Hellurei!

Täällä sitä nyt sitten ollaan, Irlannissa.

Kämppä on vielä hakusessa, mutta siihen on omat syynsä joihin me ei voida vaikuttaa. Tuntuu vaan turhauttavalta, kun ei ole omaa kotia missä olla ja minne mennä.. Tällä hetkellä fiilis on siis aika koditon. Ensi viikolla kaiken pitäis olla kuitenkin selvää ja asiat alkaa rullaamaan. Ja kun se oma koti vihdoin löytyy se on ehdottomasti kaiken tän odottamisen arvosta, niin sanotusti vaikeuksien kautta voittoon.

Oon ollu täällä nyt kaksitoista päivää ja ollaan käyty Corkissa, Dublinissä ja Kilkennyssä, yövytty hotelleissa ja Davidin vanhemmilla. Käyty leffassa, syömässä itsemme ähkyksi monet kerrat ja teetä juotu ainakin liikaa haha!

Täytyy kyllä sanoa etten vieläkään tajua olevani täällä, alitajuntani mukaanlukien, sillä nään öisin ihan ihmeellisiä unia! Ehkä kun sen kämpän löytää ja pääsee normaaliin elämään tää alkaa tuntua realistiselta.

Tällä hetkellä istun D:n vanhempien sohvalla ja D töissä, on tää vähän outoa hengailla sen vanhempien kanssa, mutta onneks ne on hirmusen mukavia, eikä kaikkien kysymysten keskellä tule tylsääkään... Täällä pyörii myös suloinen valkoinen westie, Rosie, joka saa multa kuulemma ehkä vähän liikaakin huomiota haha.

Vaikein asia mun lähtemisessä oli mun ystävät.. ja mitä pakkaan mukaan haha! Kaikki mun ihanat kengät jäi kotiin, koska mun laukut oli valmiiks jo niin painavat. Yhdet korkkarit sain napattua mukaan, ja mun kahdet conssit haha! Kumpikin mun laukku paino kaksikymmentäneljä kiloa, eli ylipainoa tuli yhteensä kahdeksan kiloa eli rahaa meni kentällä kahdeksankymmentäkahdeksan euroa, saatana! No, pääasia että laukut tuli hyvin perille.

Blogia yritän päivittää aktiivisemmin, kunhan nyt jotain muutosta tapahtuu, kai sitä pitää vaan nauttia tästä tekemättömyydestä, kun vielä voi olla tekemättä mitään!

Palaillaan

xxx