Still together

Fiilis on haikea, mutta odottava. Surullinen, mutta innostunut. Tunteet pinnassa ja itku kurkussa.

Viikko sitten pidin ystävilleni läksiäiset ja tunteellisena ihmisenä tiesin itkeväni. Näin kävi. Ilta oli silti mitä onnistunein ja sain viettää iltaa ihanien ihmisten seurassa. Mulla on ihania ihmisiä mun elämässä!

Tänään hyvästelin mun parhaan ystävän, Kristan. Ei se helppoa ollut irroittaa otetta tästä upeasta naisesta, kyyneleistä puhumattakaan, mutta tiedän ettei tämä ole loppu. Päinvastoin.

En tiedä vielä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mihin maahan loppujenlopuksi päädyn, mutta ei mun tarvitsekaan. Kunhan ensin saisin sen kunnon koulutuksen ja vasta sen jälkeen voisi alkaa keksimään, että mitäs mitäs.

Huomenna kello viisi suuntana on Irlanti ja vastassa siellä on mun poikaystävä, David. Kaikki tää tuntuu vaan niin epätodelliselta! Vastahan mä olin suunnittelemassa ensimmäistä matkaa Irlantiin Mintun kanssa ja about vuosi myöhemmin mä asun siellä, ihan uskomatonta! Tiedän, että mulla menee aikaa sopeutua sinne asumaan ja erityisesti tottumaan yhden kyseisen kaupungin aksenttia, sitä on kuulemma tosi vaikea ymmärtää, haha.

Ikävä tulee mutta ei ihmiset katoa mihinkään mun elämästä, kiitos siitä!<3

Lähtö alkaa olla aikalailla käsinkosketeltavissa: uuden passin välissä on kaksi paperiarkkia taiteltuna, mun lentoliput.

Barcelona & Irlanti

Hello!

Enää 19 päivää mun lähtöön, hui, mihin tää aika oikeen menee? Kesä on menny tosi kivasti, kutakuinkin töissä ja kavereita nähdessä. Heinäkuun puolessa välissä mulla alkoi sitten vihdoin loma ja meikä häippäs kymmeneks päiväks reissuun! Ensin lensin Irlantiin, jossa näin mun ihanan miehen, oltiin pari päivää Irlannissa ja sitten lennettiin yhdessä Barceloonaan. ...joka oli muuten mun ensimmäinen ulkomaanmatka poikaystävän kanssa ikinä! ....ja seuraava matka on jo ihan nurkan takana: sain D:ltä synttärilahjaksi matkan Lontooseen lokakuun lopussa!!!<3

Meijän hotelli sijaitsi about 20mim Barcelonan keskustasta Castelldefeles nimisessä paikassa, jonka hiekkaranta jatku silmiemkantamattomiin. Parina päivänä käytiin Barcelonassa ja ekan kerran, kun sinne mentiin jäätiin näköjään väärällä asemalla pois ja käveltiin nelisem tuntia keskustaa ettiessä, siinä ei kyllä mieli pysyny kauheen positiivisena, kun kumpikaan ei tiiä mihin suuntaan pitäis kävellä, aurinko porottaa, hiki valuu jne.... Loppu hyvin kaikki hyvin ja löydettiin sit vihdoin jotain happeningiä!

Plussaa Espanjassa oli kyllä että viinipullon sai hintaan 2,40€, en valittanu, haha! Barcelonassa kävelyjen jälkeen ja meijän hotellin helvetinmoisen ylämäen jälkeen viini kyllä maistu, kunnes huomasin pullon olevan korkkiruuvillinen eikä avaajaa missään....kekseliäinä (epätoivosina) ihmisinä saatiin pullo kuitenkin auki ja kyllä naurettiin tolle kuvalle, hahah!

Kengät värjäs mun varpaat munakoison väriseks ja muutama rakko sai alkunsa, onneks hello kitty-laastarit on keksitty!

 Toisena päivänä Barcelonassa käytiin Aquariumissa, ei ollu pahan hintane ja se oli aikas iso paikka. Nähtii pingviinejäki, haiden ja jättiläismonnien lisäks tietty, haha.

Miinuksia Barcelonassa oli kyllä ruoka, itse kun en ole mikään äyriäisten tai kalan suuri ystävä oli hyvää ruokaa tosi vaikea löytää. Vähän alle viikossa käytiim tasan yhdessä hyvässä raflassa... toinen oli ihmisten englanninkielen taito, aivan surkeeta! Useimmat asiat jouduin hoitamaan mun alkeellisella espanjan kielen taidolla..muisti sai ainakin virkistystä jossei muuta.

Koneen laskeuduttua takaisin Irlantiin täytyy sanoa, että tuli hiton kotosa fiilis! Tuntu että olisin tullu takasin kotiin ja ilmakin oli ihanan lämmim ja aurinkoinen. Pävivän kruunas visiitti Dublinin eläintarhaan!

Muistan aina kun ollaan oltu perheen kanssa jossain reissussa ensimmäinen asia minkä äiti sanoi kotiovelle tulatessa oli "onpas ihana olla taas kotona" mä puolestani oon aina itkeny haluavani taksisin.. Kävellessäni Dublinissa kattelin ympärilleni ja tajusin mitä äiti oli tuntenu sillon, oli kiva olla taas kotona.

Suomi kutsui mua takaisin 27.heinäkuuta ja vaikka tiesin, että tuun takaisin alle kuukauden päästä, oli lähdön tekeminen kauhean vaikeeta, hyvästien sanominen ihmiselle ketä rakastaa on kyllä yks vaikeimmista asioista mitä tiiän... 

Mutta tosiaan, vielä yhdeksäntoista päivää ja Irlannista tulee virallisesti mun uusi koti. Työt on parin viikon päästä finaalissa ja huomenna on vika vaihe mun autokoulun kakkosvaiheesta, joten huomisen jälkeen pitää vielä pakata, nähdä kavereita ja viettää läksiäisiä, niistä sitten myöhemmin..

Viikot ja kuukaudet hurahtaa ihan hetkessä joten voi olla, että seuraavan postauksen teen vihreän maan puolella ;)