keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Arjen vankina

Hello!

Pitkän hiljaiselon jälkeen on tullut sellanen fiilis et tänne pitäis saada jotain. Lähinnä ajatuksia ja viimeaikaisia tapahtumia kelaillen.

Elämä on arkea. Mun arkeen kuuluu työpaikka, jossa en todellakaan viihdy. On työpaikka joo, palkka on jepa jee, tunnit hyvät. Mut onko sillä loppujenlopuks mitään väliä jos oot huonolla tuulella ja ärtynyt päivästä toiseen. Heti herättyäs päivä on jo valmiiks pilalla, koska sun on pakko mennä töihin. Kävellessä bussille mietit et kohta oot siellä samassa paikassa istumassa tunti tolkulla, kuuntelemassa aivottomia ihmisiä puhelimessa, vastaamassa ehkä kymmeneen sähköpostiin (nekin kysymyksiä jotka saa sut epäilemään sen ihmisen selviämistaitoja elämässä ja et miten se on pärjänny tähän asti. Toisaalta eihän meduusallakaan ole aivoja) ja selittämässä samaa asiaa sataan kertaan asiakkaalle, joka ei silti ymmärrä mitään.

Kyllä, olen asiakaspalvelussa töissä. Istun tietokoneensa ääressä 8h päivässä. Pyöritän yksin neljää eri tuotetta, koska työkaveri sai hermoromahduksen. Mulla ei silti ole ikinä mitään tekemistä. En ole ikinä ollut näin välinpitämätön mitä työpaikkaan tulee, en välitä jos 15min tauko venyy 30min tauoksi tai jos oon vaikka 5min myöhässä aamulla. Nytkin kirjotan tätä postausta kännykällä töissä. Mä en välitä, eikä kukaan muukaan. Motivoivaa. Pomo lopetti pari kuukautta sitten ja kolme muuta työkaveria erotettiin jo melkeen puol vuotta sitten yt-neuvottelujen takia. Jäljellä on vain minä ja eräs erittäin hermoja raastava nainen, joka ei myöskään ymmärrä mitään, mitä sanon, koska englanti ei häneltä oikeen suju.

Töissä oon tottunut puuhailemaan kokoajan kaikenlaista, entinen kahvilatyöntekijä kun olen. Täällä istun ahterillani ja katson Youtubea ainakin viisi tuntia päivässä. Voi kuulosta kivalta, muttei se sitä ole. Se on vaan odotusta että kello tulisi 17:00 ja pääsisin täältä pois. Yritä siinä sitten keksiä tekemistä päivästä toiseen, että aika kuluisi. Alkaa tulla aika haasteellista, kun kaikki videot on katsottu kahteen kertaan eikä ole ketään, kenen kanssa jutella. Maybellinin mainos youtubessakin on nähty jo ainakin 20 kertaa tän päivän aikana.

Tää työ käy mun terveyden päälle. En ole ikinä elämässäni ollut sairaalassa ja tämän vuoden puolella olen ollut yötä sairaalassa jo kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla epäiltiin veritulppaa ja toisella kerralla mulla oli sisäinen verenvuoto mun mahakalvojen tulehdustilasta johtuen. Suora linkki jatkuvaan näytön tuijottamiseen, joka johtaa pään ja silmien särkyyn, joka puolestaan johtaa siihen, että otan buranan, koska vihaan päänsärkyä. Buranan jatkuva syöminen, stressi ja pari muuta tekijää johti sitten aika vakavaan tulehdustilaan. Näin kahdeksan viikkoa endoscopyn, lääkekuurin ja erittäin rajoitetun ruokavalion jälkeen tunnen, etten ole vieläkään täysin kunnossa. Et mitäköhän sitten seuraavaksi?

Nyt varmaan mietit, että no mikset lopeta jos on niin paskaa. Sehän ei ole toki käynyt mielessä. Jos mulla olis varaa, lopettaisin samantien enkä menis enää huomenna töihin. Jos mä en haluaisi tulla käymään Suomessa kesällä, lopettaisin samantien. Totuus kuitenkin on, ettei mulla ole varaa vielä lopettaa ja koska haluan tulla kesällä käymään kotona, en voi. Vielä.

Toissapäivänä kuitenkin päätin, että heinäkuu on se kuu. Säästän minkä voin ja lopetan, ja pidän pitkän loman! Tuun käymään Suomessa ja meen jonnekin missä on rantaa, merta ja aurinkoa. Rantalomaa mä tarvitsen kaikkein eniten, koska oon henkisesti ja fyysisesti ihan poikki. Ollut jo monta kuukautta.

Paskasta duunipaikasta huolimatta on mulla ollut hyviäkin päiviä, joista oon saanut voimaa. Näihin kuuluu erityisesti mun kaksi rakasta ystävää, jotka tuli käymään täällä mun luona viime kuussa. Monika ja Krista on siis kyseessä. Vaikka olis ollut miljoona kertaa stressittömämpää asua yksin, musta oli aivan ihanaa, että Krista ja Monika tuli käymään!

Nyt sitten kesää ja heinäkuun loppua odotellessa ja saa nähdä mitä syksy tuo tullessaan. Toivottavasti jotain parempaa.













keskiviikko 2. syyskuuta 2015

To Finland and back again

Hello taas pitkästä aikaa !

Kesä on jo melkeen ohi ja täälläkin ilma tuntuu kylmemmältä.
En ees muista, millon viimeks tänne olisin kirjotellu, asiat on taas muuttunu ja me muutettu haha. Lyhyesti sanottuna muutettiin Dubliniin heinäkuussa, mä lähin käymään Suomen puolella heinäkuun lopulla, ja uutta duunia piti taas alkaa etsimään. Vieläkin harmittaa, kun piti jättää mun kiva hotelli-duuni taakse...

Tällä kertaa duunin löytäminen oli onneks paljon helpompaa, ku tulin tänne takasin sain heti duunipaikan yhestä kahvila/delistä. Suoraan sanottuna se oli ihan perseestä ja nyt mulla alkaa huomenna uus duuni. Ei se oo mitään hirveen mielenkiintosta, mut siinä on hyvät tunnit ja saan säästöjä kasaan.

Suomessa oli ihana olla käymässä, tuntu vaan että ne mun kaks viikkoa meni ihan liian nopeesti... Olin kokoajan jossain menossa ja olin ihan poikki paria päivää ennenkun piti hypätä taas koneeseen. Vikana päivänä lähettiin käymään mun vanhempien ja Lara-koiran kanssa Vivamossa uimassa ja vähän metsässä kävelemässä. Se oli just sitä, mitä tarvitsinkin. Heitin samalla mun parivuotisen talviturkin ja söin ketunleivän, haha.














 
Aina on niin epätodellinen olo kun reissailee maasta toiseen, ku eka on hassua puhua suomea ja olla suomessa ja sitkun siihen just ehtii tottumaan, niin on aika mennä taas takasin ja siellä tulee taas oma hämmennyksensä. Varsinkin, kun en kauaa ehtiny asumaan meijän Dublin-kämpässä ennen mun reissua. Nyt on taas jo ihan jees ja arjessa ollaan. Kahvia kuluu ja silleen. 




Toi viimenen kuva on viiden tähden hotellin sviitin parvekkeelta otettu kuva, D:n sisko on töissä tossa hotellissa ja sen vanhemmat oli siellä mini-matkalla, joten mentiin sit kaikki yhdessä illalliselle. Oli kiva kuunnella, kuinka ne oli ollu kolmen tunnin hieronnassa ja mitä kaikkea ne oli syöny aamupala buffassa... Mulla lihakset huutaa hallelujaa ja aamupalapöydästä löytyy coco popseja, no näillä mennään.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Uusi työ, uudet kuteet

Heippa deippa,

Oon kaiken touhussa unohtanu mainita, että mulla on uusi työpaikka! Irlantiin tultaessa en olettanu et ensimmäinen työpaikka olis mikään loistelijas, niinkun eihän se ollutkaan. Oli aina inhottava fiilis mennä töihin, kun kaikki oli nii hiton hermostuneita ja stressaantuneita että tuli tosi huono fiilis itelle. Nyt voin kyl sanoa, että oon hyvin tyytyväinen mun nykyiseen työ-tilanteeseen. Huoltikan delistä neljän tähden hotellin f&b supervisoriksi. Parhaita puolia on, ettei mun tarvitse enää pitää sitä ällöttävää sinistä hiusverkkoa, hattua, essua tai ottaa kaiken maailman koruja pois. Nyt mun työasuna on mustat suorat housut, oma pusero ja musta jakku, kyl kelpaa.

Nyt oon kolmatta viikkoa töissä uudessa paikassa, vai onkos tää jo neljäs viikko? Ainoa miinuspuoli työssä on, että mulla on vuoroja myös yhteen asti yöllä, mutta voishan sitä joutua olemaan pidempäänkin. Mitään muuta huonoa puolta en osaa sanoa, viihdyn älyttömän hyvin tuolla hotellissa. Kaikki ihmiset siellä on nuoria ja tosi mukavia, joten tiimihenki on hyvä ja töihin on oikeesti kiva mennä. Ihan senkin takia, että se hotelli on hirmusen kaunis paikka!




Suomeen tuun käymään pariks viikkoa heinäkuun lopulla ja huomenna mennään käymään Dublinissa D:n kanssa, joten mulla menee oikein hyvin.

Nyt nautin mun vapaapäivästä,
palaillaan!
xx

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Blarney Castle



Hellurei,
Käytiin viime lauantaina Blarney-linnassa, oltiin aikasemmin suunniteltu et joku päivä mennään käymään siellä, kun on aurinkoista ja molemmilla on vapaapäivä. Hetken sitä sai odottaa, mut siellä oli niin ihanan näköstä, että odotus kyllä palkittiin.

Nyt en tänne enempää kirjottele, antaa kuvien puhua mun puolesta!

















sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Vihreää joka kuvassa


(Mulla alkaa olla ongelmia mun otsikoiden kanssa, hahhah, todella luovaa!)

Päivät ja viikot menee tosi nopeesti, töistä en oo saanu yhtäkään viikonloppua vapaaksi sen jälkeen, kun siellä alotin. Ensi viikonlopun sain kuitenkin vapaaksi, sitä erikseen pyytäen kylläkin... No mut sitä odotellessa! Ollaan me silti ehitty tekemään kaikkee pientä kivaa, kuten käyty katsastamassa meijän lähellä olevaa tivolia. Tulee vanha olo, kun tulee huono olo sellasissa laitteissa, mihin vähän aikaa sitten saatoin mennä kolmekin kertaa putkeen. Mutta nyt olo jo yhden kerran jälkeen...hyi saakeli!








Ilma täällä on ollu ihan uskomattoman lämmin. Vähän eri meininki, kun Suomessa. Niin piristävää, kun kevät alkaa niin paljon aikasemmin eikä ole huolta lumen tulosta, haha!

Kotia mulla on silti hirvee ikävä, varainkin mun vanhempia ja Laraa. Tuntuu, että siitä olis ikuisuus, kun oon viimeks ollu kotona.. Onneks mun ihana ystäväni Krista on tulossa mun luona käymään jossain vaiheessa kesällä, en malta odottaa!

Nyt kuitenkin nukkumaan, huomenna taas töitä.
Palaillaan
xx