Näytetään tekstit, joissa on tunniste Irlanti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Irlanti. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Arjen vankina

Hello!

Pitkän hiljaiselon jälkeen on tullut sellanen fiilis et tänne pitäis saada jotain. Lähinnä ajatuksia ja viimeaikaisia tapahtumia kelaillen.

Elämä on arkea. Mun arkeen kuuluu työpaikka, jossa en todellakaan viihdy. On työpaikka joo, palkka on jepa jee, tunnit hyvät. Mut onko sillä loppujenlopuks mitään väliä jos oot huonolla tuulella ja ärtynyt päivästä toiseen. Heti herättyäs päivä on jo valmiiks pilalla, koska sun on pakko mennä töihin. Kävellessä bussille mietit et kohta oot siellä samassa paikassa istumassa tunti tolkulla, kuuntelemassa aivottomia ihmisiä puhelimessa, vastaamassa ehkä kymmeneen sähköpostiin (nekin kysymyksiä jotka saa sut epäilemään sen ihmisen selviämistaitoja elämässä ja et miten se on pärjänny tähän asti. Toisaalta eihän meduusallakaan ole aivoja) ja selittämässä samaa asiaa sataan kertaan asiakkaalle, joka ei silti ymmärrä mitään.

Kyllä, olen asiakaspalvelussa töissä. Istun tietokoneensa ääressä 8h päivässä. Pyöritän yksin neljää eri tuotetta, koska työkaveri sai hermoromahduksen. Mulla ei silti ole ikinä mitään tekemistä. En ole ikinä ollut näin välinpitämätön mitä työpaikkaan tulee, en välitä jos 15min tauko venyy 30min tauoksi tai jos oon vaikka 5min myöhässä aamulla. Nytkin kirjotan tätä postausta kännykällä töissä. Mä en välitä, eikä kukaan muukaan. Motivoivaa. Pomo lopetti pari kuukautta sitten ja kolme muuta työkaveria erotettiin jo melkeen puol vuotta sitten yt-neuvottelujen takia. Jäljellä on vain minä ja eräs erittäin hermoja raastava nainen, joka ei myöskään ymmärrä mitään, mitä sanon, koska englanti ei häneltä oikeen suju.

Töissä oon tottunut puuhailemaan kokoajan kaikenlaista, entinen kahvilatyöntekijä kun olen. Täällä istun ahterillani ja katson Youtubea ainakin viisi tuntia päivässä. Voi kuulosta kivalta, muttei se sitä ole. Se on vaan odotusta että kello tulisi 17:00 ja pääsisin täältä pois. Yritä siinä sitten keksiä tekemistä päivästä toiseen, että aika kuluisi. Alkaa tulla aika haasteellista, kun kaikki videot on katsottu kahteen kertaan eikä ole ketään, kenen kanssa jutella. Maybellinin mainos youtubessakin on nähty jo ainakin 20 kertaa tän päivän aikana.

Tää työ käy mun terveyden päälle. En ole ikinä elämässäni ollut sairaalassa ja tämän vuoden puolella olen ollut yötä sairaalassa jo kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla epäiltiin veritulppaa ja toisella kerralla mulla oli sisäinen verenvuoto mun mahakalvojen tulehdustilasta johtuen. Suora linkki jatkuvaan näytön tuijottamiseen, joka johtaa pään ja silmien särkyyn, joka puolestaan johtaa siihen, että otan buranan, koska vihaan päänsärkyä. Buranan jatkuva syöminen, stressi ja pari muuta tekijää johti sitten aika vakavaan tulehdustilaan. Näin kahdeksan viikkoa endoscopyn, lääkekuurin ja erittäin rajoitetun ruokavalion jälkeen tunnen, etten ole vieläkään täysin kunnossa. Et mitäköhän sitten seuraavaksi?

Nyt varmaan mietit, että no mikset lopeta jos on niin paskaa. Sehän ei ole toki käynyt mielessä. Jos mulla olis varaa, lopettaisin samantien enkä menis enää huomenna töihin. Jos mä en haluaisi tulla käymään Suomessa kesällä, lopettaisin samantien. Totuus kuitenkin on, ettei mulla ole varaa vielä lopettaa ja koska haluan tulla kesällä käymään kotona, en voi. Vielä.

Toissapäivänä kuitenkin päätin, että heinäkuu on se kuu. Säästän minkä voin ja lopetan, ja pidän pitkän loman! Tuun käymään Suomessa ja meen jonnekin missä on rantaa, merta ja aurinkoa. Rantalomaa mä tarvitsen kaikkein eniten, koska oon henkisesti ja fyysisesti ihan poikki. Ollut jo monta kuukautta.

Paskasta duunipaikasta huolimatta on mulla ollut hyviäkin päiviä, joista oon saanut voimaa. Näihin kuuluu erityisesti mun kaksi rakasta ystävää, jotka tuli käymään täällä mun luona viime kuussa. Monika ja Krista on siis kyseessä. Vaikka olis ollut miljoona kertaa stressittömämpää asua yksin, musta oli aivan ihanaa, että Krista ja Monika tuli käymään!

Nyt sitten kesää ja heinäkuun loppua odotellessa ja saa nähdä mitä syksy tuo tullessaan. Toivottavasti jotain parempaa.













tiistai 23. syyskuuta 2014

Elämää Waterfordissa


Sängyssä makoilua, shoppailua, leffojen katselemista, kuuman kaakaon juomista, suklaan syömistä ja kokkailua.

Meininki täällä päin on siis aika rentoa eikä syksystä ole vielä tietoakaan. Aurinko paistaa ja kaikkialla on vihreää, täytyy myöntää että on hiton piristävää hengailla topissa tähän aikaan vuodesta. Sisällä on sen sijaan kylmempi, mut onneks mun valkoset pehmeät pörrösukat pelastaa tilanteen!

Tässä meijän talossa asuu kylläkin vähän hämärää porukkaa... Meijän yläkerrassa asuu pariskunta joka riitelee ihan kokoajan! Joka päivä, koko päivän ja se kestää kolmeen asti yöhön ja seuraavana päivänä sama juttu.. Oikeastaan ne ei riitele ne karjuu toisilleen, ei tiietä mitä helvettiä siellä on oikeen menossa ku kuuluu rytinää ja huutoa ja karjuntaa... Eipä sille oikeen mitään voi tehdä, kun ei tiietä minkälaista porukkaa siellä oikeesti on, parempi kun ei sotkeudu muiden asioihin. Mutta jumalauta tekis mieli huutaa et "SHUT THE FUCK UP!!" No, ehkä ensi kerralla.

Elämä täällä jatkuu normaalina ja odotetaan, että saatais joku kunnon kämppä jostain isommasta kaupungista josta mäkin voisin hankkia duunia ja alkais elämä täällä kunnolla rullaamaan, nyt täytyy vaan nauttia!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Pieni mutta mukiinmenevä

Hello!

Nyt mullakin, tai siis meilläkin, on vihdoin oma pieni kotikolo, jihuu!
Tällä hetkellä asutaan Waterfordissa, mutta tarkotus ei ole jäädä tänne pitkäksi aikaa, näillä näkymin suuntana olis Dublin parin kuukauden sisällä, mutta voihan olla et päädytäänkin Corkiin, aika näyttää.

Avaimen saatuamme alko siivousurakka, tää kämppä oli nimittäin ihan järkyttävässä kunnossa! Hämähäkkejä ja niiden seittejä, multaa, likaa ja ties mitä muuta paskaa! Meillä meni koko iltapäivä ja ilta pesuaineiden ja rättien kanssa. Imuri oli ihan pyllynreiästä ja kesken mun säälittävän imurointi-yrityksen se sit päätti aukaista itsensä... No kuitenkin, tuntien päästä täällä alko näyttmään ihan jeesiltä ja alettiin kantaa meidän tavaroita sisälle, tällä hetkellä se näyttää tältä:

Täytyy sanoa että kyllä tämä meidän pikku kämppä hotellit voittaa! Molempien huulille nous hymy, kun saatiin kuulla että saadaan vihdoin oma koti. Täällä sitä ollaa.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Kaksitoista päivää



Hellurei!
Täällä sitä nyt sitten ollaan, Irlannissa.
Kämppä on vielä hakusessa, mutta siihen on omat syynsä joihin me ei voida vaikuttaa. Tuntuu vaan turhauttavalta, kun ei ole omaa kotia missä olla ja minne mennä.. Tällä hetkellä fiilis on siis aika koditon. Ensi viikolla kaiken pitäis olla kuitenkin selvää ja asiat alkaa rullaamaan. Ja kun se oma koti vihdoin löytyy se on ehdottomasti kaiken tän odottamisen arvosta, niin sanotusti vaikeuksien kautta voittoon.

Oon ollu täällä nyt kaksitoista päivää ja ollaan käyty Corkissa, Dublinissä ja Kilkennyssä, yövytty hotelleissa ja Davidin vanhemmilla. Käyty leffassa, syömässä itsemme ähkyksi monet kerrat ja teetä juotu ainakin liikaa haha!
Täytyy kyllä sanoa etten vieläkään tajua olevani täällä, alitajuntani mukaanlukien, sillä nään öisin ihan ihmeellisiä unia! Ehkä kun sen kämpän löytää ja pääsee normaaliin elämään tää alkaa tuntua realistiselta.

Tällä hetkellä istun D:n vanhempien sohvalla ja D töissä, on tää vähän outoa hengailla sen vanhempien kanssa, mutta onneks ne on hirmusen mukavia, eikä kaikkien kysymysten keskellä tule tylsääkään... Täällä pyörii myös suloinen valkoinen westie, Rosie, joka saa multa kuulemma ehkä vähän liikaakin huomiota haha.


Vaikein asia mun lähtemisessä oli mun ystävät.. ja mitä pakkaan mukaan haha! Kaikki mun ihanat kengät jäi kotiin, koska mun laukut oli valmiiks jo niin painavat. Yhdet korkkarit sain napattua mukaan, ja mun kahdet conssit haha! Kumpikin mun laukku paino kaksikymmentäneljä kiloa, eli ylipainoa tuli yhteensä kahdeksan kiloa eli rahaa meni kentällä kahdeksankymmentäkahdeksan euroa, saatana! No, pääasia että laukut tuli hyvin perille.

Blogia yritän päivittää aktiivisemmin, kunhan nyt jotain muutosta tapahtuu, kai sitä pitää vaan nauttia tästä tekemättömyydestä, kun vielä voi olla tekemättä mitään!

Palaillaan
xxx

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Barcelona & Irlanti



Hello!
Enää 19 päivää mun lähtöön, hui, mihin tää aika oikeen menee? Kesä on menny tosi kivasti, kutakuinkin töissä ja kavereita nähdessä. Heinäkuun puolessa välissä mulla alkoi sitten vihdoin loma ja meikä häippäs kymmeneks päiväks reissuun! Ensin lensin Irlantiin, jossa näin mun ihanan miehen, oltiin pari päivää Irlannissa ja sitten lennettiin yhdessä Barceloonaan. ...joka oli muuten mun ensimmäinen ulkomaanmatka poikaystävän kanssa ikinä! ....ja seuraava matka on jo ihan nurkan takana: sain D:ltä synttärilahjaksi matkan Lontooseen lokakuun lopussa!!!<3

Meijän hotelli sijaitsi about 20mim Barcelonan keskustasta Castelldefeles nimisessä paikassa, jonka hiekkaranta jatku silmiemkantamattomiin. Parina päivänä käytiin Barcelonassa ja ekan kerran, kun sinne mentiin jäätiin näköjään väärällä asemalla pois ja käveltiin nelisem tuntia keskustaa ettiessä, siinä ei kyllä mieli pysyny kauheen positiivisena, kun kumpikaan ei tiiä mihin suuntaan pitäis kävellä, aurinko porottaa, hiki valuu jne.... Loppu hyvin kaikki hyvin ja löydettiin sit vihdoin jotain happeningiä!


Plussaa Espanjassa oli kyllä että viinipullon sai hintaan 2,40€, en valittanu, haha! Barcelonassa kävelyjen jälkeen ja meijän hotellin helvetinmoisen ylämäen jälkeen viini kyllä maistu, kunnes huomasin pullon olevan korkkiruuvillinen eikä avaajaa missään....kekseliäinä (epätoivosina) ihmisinä saatiin pullo kuitenkin auki ja kyllä naurettiin tolle kuvalle, hahah!


Kengät värjäs mun varpaat munakoison väriseks ja muutama rakko sai alkunsa, onneks hello kitty-laastarit on keksitty!

 Toisena päivänä Barcelonassa käytiin Aquariumissa, ei ollu pahan hintane ja se oli aikas iso paikka. Nähtii pingviinejäki, haiden ja jättiläismonnien lisäks tietty, haha.


Miinuksia Barcelonassa oli kyllä ruoka, itse kun en ole mikään äyriäisten tai kalan suuri ystävä oli hyvää ruokaa tosi vaikea löytää. Vähän alle viikossa käytiim tasan yhdessä hyvässä raflassa... toinen oli ihmisten englanninkielen taito, aivan surkeeta! Useimmat asiat jouduin hoitamaan mun alkeellisella espanjan kielen taidolla..muisti sai ainakin virkistystä jossei muuta.

Koneen laskeuduttua takaisin Irlantiin täytyy sanoa, että tuli hiton kotosa fiilis! Tuntu että olisin tullu takasin kotiin ja ilmakin oli ihanan lämmim ja aurinkoinen. Pävivän kruunas visiitti Dublinin eläintarhaan!
Muistan aina kun ollaan oltu perheen kanssa jossain reissussa ensimmäinen asia minkä äiti sanoi kotiovelle tulatessa oli "onpas ihana olla taas kotona" mä puolestani oon aina itkeny haluavani taksisin.. Kävellessäni Dublinissa kattelin ympärilleni ja tajusin mitä äiti oli tuntenu sillon, oli kiva olla taas kotona.

Suomi kutsui mua takaisin 27.heinäkuuta ja vaikka tiesin, että tuun takaisin alle kuukauden päästä, oli lähdön tekeminen kauhean vaikeeta, hyvästien sanominen ihmiselle ketä rakastaa on kyllä yks vaikeimmista asioista mitä tiiän... 
Mutta tosiaan, vielä yhdeksäntoista päivää ja Irlannista tulee virallisesti mun uusi koti. Työt on parin viikon päästä finaalissa ja huomenna on vika vaihe mun autokoulun kakkosvaiheesta, joten huomisen jälkeen pitää vielä pakata, nähdä kavereita ja viettää läksiäisiä, niistä sitten myöhemmin..

Viikot ja kuukaudet hurahtaa ihan hetkessä joten voi olla, että seuraavan postauksen teen vihreän maan puolella ;)

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ireland sweet Ireland

Helloo!
Nykyään mun postaukset alkaa aina: "en olekaan kirjotellut tänne pitkään aikaan hups hups", no nytkään ei tule poikkeusta, koska en ole taaskaan kirjotellut tänne pitkään aikaan hahah! Harvemmin olen enää koneella, tai jaksa edes avata sitä, saatika sitten että mulla olisi kuvia laittaa tänne tai juttuja kerrottavaksi. No nyt tulee kunnon tektsi- ja kuvapläjäys!
 
Tässä välissä on ehtiny tapahtua tosi paljon kaikkea, tai ainakin sellasia isoja juttuja.
En nyt koko stooria halua tänne kirjottaa, koska se menee liian henkilökohtaseksi, mutta lyhyesti sanottuna kaksi viikkoa sitten torstaina tuli kriisi ja lauantaina löysin itseni koneesta matkalla Irlantiin!
 
Pari viikkoa sitten lauantaina mun olis pitäny olla pitämässä hauskaa mekko päällä Kian synttäreillä, mutta sen sijaan venasin yksin Frankfurtin lentokentällä helkkarin väsyneenä, jouduin odottamaan lentokentällä 19 tuntia jatkolentoa Dubliniin... Voin sanoa, ettei aika ole ikinä mennyt niin hitaasti! Sunnuntai-iltana odotus kuitenkin palkittiin ja loppu hyvin, kaikki hyvin! Voin nyt virallisesti sanoa, että seurustelen. So say hello to mr. "D"



Frankfurtissa kello neljältä yöllä // lähdössä illanviettoon // näytän hamsterilta // ei kommentoitavaa..

Kaiken kaikkiaan koko viikko oli aivan ihana! Ekana iltana saatiin spontaani idea mennä käymään rannalla pimeän aikaan, haha, mut oli tosi romanttista kuunnella aaltoja ja katsella tähtiä taivaalla. Ainut miinus oli vaan, että tuuli aivan perkuleesti eikä siellä pystyny olemaan viittä minuuttia kauempaa! Viikkoon sisältyi muun muassa: kiinalaista ruokaa, autolla ajelua ympäriinsä, +8'C säästä nauttiminen, kangaskengillä kävelyä, vähän shoppailua, naurua, D:n vanhempien tapaaminen, Bulmersin hörppimistä, elämäni parhaan kaakaon juomista ja hulluttelua.
Kaikkein vaikeinta oli lähteminen takaisin Suomeen, kun ei tarkalleen tiedä, milloin näkee seuraavan kerran.. Matkalla lentokentälle me molemmat toivottiin, että mun lento olisi peruttu huonon sään takia tai että mun passi olis hukkunut tai jotain. Niin ei kuitenkaan käynyt ja täällä ollaan, vittu.

 
Saidan ja mun meloni-drinkki! // Nakkien kuolema // My Valentine for the Valentine's day - suklaakakku!


Suomeen tultuani on kuitenkin tapahtunut kaikkea lisää: olen vihdoin töissä käyvä ihminen! Olen henkilökohtaisena avustajana/assarina yhdelle invalidina olevalle miehelle. Kaksi viikkoa olen nyt siellä ollut ja fiilis on veri nais. Puolitan tosin työtunnit yhden toisen avustajan kanssa, eli töitä ei ole ihan niin paljon, kuin tarvitsisin tai haluaisin. Asia toivon mukaan korjaantuu: tiistaina menen käymään yhdessä kahvilassa, ehkä kirjoittamassa työsopparin! Eli siis kahvien tekemisestä ei tarvitsisi luopua kokonaan ja saisin jatkossakin väsäillä erikoiskahveja ja mikä parasta, pääsisin itse vaikuttamaan kahveihin ja ehdottelemaan omia ideoita!

Elämä näyttää erittäin hyvältä tällä hetkellä ja pääsen vihdoin toteuttamaan suunnitelmaani: töitä hulluna, elokuussa sanon hyvästit Suomelle ja muutan omaan kämppään ihanan poikaystäväni kanssa!
 
Nyt rupean katsomaan rästiin jääneitä Salkkareita ja mussuttamaan itse tekemääni suklaa-juustokakkua ystävänpäivän kunniaksi!

Palaillaan xx

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ireland, part two

Tässä vähän lisää Irlanti kuvia. Sain digikamerallani muutaman kuvan Waterfordista ja Kilkennystä ennenkun siitä loppui akku. Tietenkään mulla ei ollut laturia mukana, koska katsoin kotona akun olevan täysi. Digikamera on kyllä aivan täyttä farssipaskaa.
Kunnon kamera ois jees!
 
 Tää taitaa olla ainoa kuva, jonka Waterfordista otin, haha.
...Sitten alkaakin Kilkennyn kuvat:

 Jumatsukkeli, en siis ole ikinä eläissäni nähnyt näin vihreää ruohoa!! Katottiin siellä suu auki, että ihan kun maisemat oltais photoshopattu, mutta näköjään ruoho sitten tosiaan on vihreämpää aidan toisella puolella, haha!





Kilkennyssä, ja muuallakin, oli niin mielettömän idyllistä. Molemmat meistä pysty kuvittelemaan itsemme sinne asumaan idylliseen pieneen taloon, auto pihassa, lapset kirmailemassa vihreillä niityillä. Haha kuulostaa ihan joltain elokuvalta, mutta siellä ollessamme tuntui, että oltais oikeasti jossain elokuvassa. Niin epätodellista!
 

Haha mua naurattaa tää kuva, käveltiin jonkun koulun ohi, jonka pihalla oli varmaan kahdeksankymmentä jätkää, joista suurin osa oli hyvännäkösiä. Haha mun piti ottaa niistä kuva, mutten oikeen onnistunut siinä.. Taisin saada muutaman oudoksuvan katseen ohikulkijoilta, hups!





 
Pitihän mun matkallakin mässäillä, tilasin jossain kahvilassa itse tehtyä suklaakakkua, jonkun ajan päästä ne toi mulle ton näköisen lautasen mun eteen, ah nam! Rakastan, kun Englannissa ja Irlannissa aina lämmitetään suklaakakut ja annetaan kermavaahtoa kaupan päälle. Mussutin aivan onneissani ja ruogasmeissani tota kakkua kerman kera, aivan älyttömän hyvää!

  

Noista maisemista oli vaikeaa tulla takaisin kotiin, Irlannissa ei ollut tietoakaan syksystä ja aurinko paistoi ja Suomeen tullessa kaikki loputkin lehdet oli tippunut, taivas harmaana ja ilma jäätävän kylmä....
Mutta tosiaan onneksi siihen tulee muutos piakkoin ja tää tyttö asustelee kuvien maisemissa vakituisesti! Sanoi kuka vaan mitä tahansa Suomen puolesta, mä en tänne jää. Suoraan sanottuna vihaan tätä paikkaa. Kyllä mä ainakin mielummin elän tollasissa maisemissa ja kohteliaiden ihmisten ympärillä, kun Suomessa! Syitä mun lähtemiseen on hyvin monta, eikä tää ollut mikään hetken mielijohde, jos joku sitä miettii.

...Tällä hetkellä mun pää lyö aivan tyhjää. Ihanaa vaihtelua, ettei päässä liiku mitään! Kotona on aina niin laginen olo ja väsyttää kokoajan. Vielä ei ole tylsyys iskenyt, mutta jossen keksi mitään tekemistä viikonlopulle, saattaa olla että saan jonkun turhautumiskohtauksen, haha!
Nyt taidan mennä vähän syömään, palaillaan! :-)

maanantai 11. marraskuuta 2013

Ireland & London 19.-31.10.

 
I'm back, even though I wouldn't want to!
 
Kotiin tulin kyllä jo viimeinen päivä lokakuuta, mutta olen odotellut kuvia Mintulta, en ole kyllä vieläkään saanut yhtään, joten nyt joudun käyttämään mun kännykän huonolaatusia ja ylivalottuneita kuvia... No, koittakaa kestää, parempia kuvia tulossa lisää jälkeenpäin! Mutta kerrottavaa löytyy ihan hirmusesti.
 
Sitten itse matkaan:
Lauantaina suomen lentokentällä meillä molemmilla oli tosi epätodellinen fiilis, ollaan oikeesti menossa Irlantiin! Me ollaan puhuttu Mintun kanssa yli puolitoista vuotta, että Irlantiin on päästävä, ja nyt se sitten oikeasti tapahtui! Mahtavinta on Mintun kanssa se, että kun jotain päätetään, mehän tehdään se. Matkaseurasta tiesin jo etukäteen, että tulee mahtava matka, Mintun kanssa kun aikasemminkin ollaan oltu reissussa ja tiedetään että tullaan hyvin toimeen.
 
 
Dubliniin päästyämme mentiin bussilla suoraan Heustonin juna-asemalle ja napattiin seuraava juna kohti Waterfordia, jossa meidän muutama tuttu asui. Kirjauduttiin sisään hotelliin ja levähdettiin vähän aikaa, laittauduttiin ja oltiin ihan innoissamme, kohta nähdään meidän kaverit joita ei olla nähty yli puoleentoista vuoteen. Hermoiltiin näitä jätkiä odotellessa ja pelättiin, että entäs jos ei olisikaan mitään juteltavaa ja olisi todella kiusaantunu fiilis ja et tunnistetaankohan me ne edes. Niiden taksin kurvatessa meidän hotellin pihaan tunnistittiin heti toisemme ja kaikilla oli iso hymy kasvoilla: ihan mahatavaa oli nähä uudestaan! Alunperin Birminghamissa tutustuttiin viiteen jätkään, nyt meitä pääs moikkaamaan tosin vaan kaksi niistä Mark ja Joe. Uutena tuttavana oli David, joka oli mukana matkassa.

Otettiin taksi Waterfordin keskustaan (joka oikeesti oliki vaa kymmenen minuutin kävelymatkan päässä) ja mentiin ensimmäiseen pubiin juomaan Bulmersit, eli irkku siiderit, haha. Bulmersia myydään kuulemma suomessakin joissain baareissa! Mut takasin asiaan: Pubeja siellä kyllä riitti, kadut täynnä vieri vieressä olevia pubeja ja nightclubeja, ainakin on varaa valita hahah.
Ensimmäisessä pubissa istuttiin tupakkahuoneessa, vaihdettiin kunnolla kuulumisia ja muisteltiin Englannin reissua ja kunhan vaan juteltiin, mahtavuutta. Toiseen pubiin mentiin juomaan shotit, no Bulmerssithan me sielläkin otettiin haha. Aikamme oltumme ja juotuamme mentiin viimeiseen paikkaan: The Foundry-nimiseen nightclubiin. Täytyy sanoa, että suomen yöelämä ei vedä todellakaan vertoja Irlantiin! Porukka oli ihan mahtavaa ja hullua ja meno loistava koko illan, aina oli ihmisiä tanssimassa ja dj soitti jopa toiveitakin ja muutenkin tosi hyvää musaa! Ilta oli siis kokonaisuudessaan kerrassaan loistava ja onnistunut.

 

Seuraavana aamuna herättiin kummatkin pieneen päänsärkyyn, that's it. Juotua tuli kuitenkin aika paljon, eli mitä ihmettä ei darraa! Sunnuntain suunnitelmissa oli shoppailut ja kaupungilla kiertely. Kauppoja löyty ja mikä tärkeintä: Primark, tai oikeastaan siellä se oli nimellä "Penneys". Ostettua tuli vähän yhtä sun toista, mm. musta toppaliivi, syysnilkkurit, paitoja, muutama koru jne... Niistä myöhemmin. Oltiin illan päätteeksi niin väsyneitä, että mentiin suosiolla ajoissa nukkumaan.

Maanantaina otettiin suunta jonnekin muualle, muttei vielä tiedetty yhtään, että minne. Katsottiin vuokrattavia kämppiä kiinteistövälitysfirman ikkunasta, kunnes meidän viereen köpötteli vanha papparainen. "Are you looking for an apartment? You can stay with me, I'm so lonely...." oltiin tosi hämmentyneitä, meitä nauratti ja samalla säälitti tää vanha papparainen. Päätettiin kuitenkin tällä kertaa kieltäytyä tarjouksesta, haha. Mies kuitenkin neuvoi meidät johonkin informaatio-pisteelle, jossa sitten otettiin joku lehti esiin ja katsottiin joku paikka Waterfordin ja Dublinin väliltä: hmm, Kilkenny. Seuraavaks me istuttiinkin sitten junassa menossa kohti Kilkennyä, haha.
 
Hassua miten joku paikka voi näyttää niin erilaiselta pimeässä, vesisateessa ja tuulessa, kun päivällä auringon paistaessa ja ihmisten kävellessä kaduilla. Löydettiin joku hostelli ja kirjauduttiin sisään, heitettiin reput laukkuun ja mentiin syömään alakerran pubiin. Tosi moni hostelli oli pubi, jonka yläkerrassa oli huoneita, no, toimii ja juotavaakin saa läheltä!
Kaikki yläpuolella olevat kuvat on otetti Kilkennyssä. Kilkenny on keskiaikainen kapunki, paljon muureja ja linnoja ja kaikennäköistä. Aivan mielettömän kaunis paikka! Niin idyllistä...
Kilkennyssä oltiin pari päivää, jonka jälkeen otettiin suunta kohti viimeistä etappia, eli Dublinia.

 
Dublinissa hämmentävintä oli, että se oli ihan samanlainen kuin Lontoo, mutta silti niin erilainen, ja välillä sitten maisemista tuli mieleen Amsterdam!
Meillä meni pitkään etsiä meidän etukäteen varaama hostelli, ensin meidän piti kävellä reput selässä Heustonin asemalta about kaksi kilometriä ydinkeskustaan päin ja sitten harhiltiin ees taas kartan kanssa ettimässä hostellia, kunnes se sitten löytyi. Jaettiin meidän hostellihuone kahdeksan muun henkilön kanssa, katseltiin sänkyjä ja huomattiin olevan ainoat tytöt koko huoneessa, hah. Yli puolet huoneesta oli espanjalaisia ja hostellissa töissä, sitten oli yksi japanilainen ja brazilialainen.
Espanjalaiset teki hostellissa muutamana iltana sangriaa, ai että en ole ikinä juonut niin hyvää sangriaa! ...onneksi sain reseptin itselleni ;)
Mua naurattaa ajatus siitä brazilialaisesta miehestä, nukuttiin sen kanssa molemmat yläsängyissä ja eka asia mitä näin kun aamulla heräsin ja käänsin päätä oli sen naama, joka tuijotti mua, hahaha. Kokoajan se katto mua ja Minttu sano et se on ihan rakastunu muhu. No, kerran kun olin aamulla syömässä aamupalaa ja Minttu oli nukkumassa, tää jätkä menee sanomaan Mintulle: "I think your friens is so beautiful!" Minttu puoliunessa vastaa: "Aa, that's nice." ja jatka unosiaan, hahah. Kun tuun takasin meijän huoneeseen Minttu kertoo mitä se on sanonu, alan nauramaa ja käytiin kaikki omiin peteihin päikkäreille. Yhtäkkiä se brassi jätkä taputtaa sen petiä "come over here", en kyllä tosiaan menny! Eikä se jättäny mua rauhaan, vaikka sanoin että poikaystävä löytyy. Irlannissa oleva yleinen parisuhdekäsitys: jos tyttö/poikaystävä ei oo lähettyvillä, sitä ei oo olemassa. Hahah.
Samana päivänä oltiin illalla kaikki keittiössä vähän datailemassa. Mun vieressä samassa pöydässä istuu meijän huoneessa oleva espanjalainen jätkä, brassi mun edessä ja Minttu sen vieressä. Brassi-poika sanoo espanjalaiselle jätkälle espanjaksi, että se rakastaa mua. Tietenkin mä ymmärrän sen kun oon lukenut espanjaa, sitkun siinä naureskelin niin sekin tajus sen että mä ymmärsin sen, se alko kikattelemaan kun joku pikkutyttö (ja kyseessä oli 27-vuotias partajeesus) ja tokasee "Well, I do!"
...Lauantaina Minttu oli lähteny kotimatkalle jo aikaisin aamulla. Kun ite lähdin hostellista lentokentälle menin taputtamaan brassi-pojun käsivartta ja sanoin "Good bye my brazilian lover!", sitten se pussas mua käteen ja ehdotti jos jäisin sen viereen vielä kolmeks päiväks, hahah brilliant.
 

 Lauantaina 26.10. lähdin tosiaan Irlannista pois, suuntana kuitenkin Lontoo! Bussissa menossa lentokentälle multa pääs muutama onnenkyynel, niin ihana viikko takana. Lupasin itelleni, että tänne mä palaan mahdollisimman pian...
Lentokoneessa sain maailman parhaan keksin, tai oikeastaan kaks, ja iha ilmaseks haha! Lontooseen saavuttua hyppäsin metroon kohti keskusta päin, tais mulla siinä metroakin odotellessa muutama onnenkyynel tulla... olenpas itkupilli. Vastassa mua odotti Tottenham Court Roadilla ystäväni Chrisu, joka muutti jokunen kuukausi sitten Lontooseen opiskelemaan arkkitehdiksi. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa! Käytiin syömässä ja mentiin sen kämpälle. Chrisun kanssa asui samassa, tosi pienessä, kämpässä puolalainen poitsukkeli nimeltä Alex, oli ihan super hyvä tyyppi!
Mä menin makoilemaan Chrisun sänkyyn, ihanin tunne ikinä on se, kun ei ole mihinkään kiire, ei tarvitse tehdä hetkeen mitään, nauttia olostaan ja vaan rentoutua. Illalla ostettiin kuitenkin läheisestä Tescosta muutamat ja mentiin käppäilemään Candem Towniin päin. Chrisu otti samalla kuvia koulutöitään varten, otettiin Alexin kanssa läpällä "parisuhde"-kuvia, se piteli hempeän vaaleanpunaista sateenvarjoa meidän yllä ja katotaan toisiimme silmiin ja hymyillään, me kaikki revettiin vaan nauramaan ku katottiin niitä kuvia, näytettiin kyllä ihan pariskunnalta hahaha!
Seuraavana päivänä mentiin kunnon aamupalalle ja totesin, että ne säilykepavut maistuu IHAN oluelta, yök! Päivä meni rennosti vaan hengaillessa ja kohokohtana oli akvaariokalakauppa:
 
mikä saatana ton silmiä vaivaa? :DDD Ton lisäks oli myös vielä isompi ja mulkosilmäisempi kala, mutta siitä en ehtiny nappaa kuvaa kun oli ihmisiä tiellä, hahaha päivän naurut saatiin kyllä. Mulkkesson-kalan kokonaishinta akvaarion kanssa olis ollu yli £600, joten en saanut vietyä sitä kotiin. Olis voinu tuoda sen kotiin vaan sen takia, että olisin voinu nauraa sille joka päivä! 
 

Chrisun ja Alexin luona olisin halunnut olla pidempäänkin, mutta talon säännöissä luki, että vieraat saa olla vain kaksi yötä putkeen, paskaa... Niinpä katoin itelleni hostellin ja lähdin illalla kipittelemään sitä kohti. Ainakin sijainti oli täydellinen: Hyde Parkin edessä ja metroaseman vieressä! Virkailijat tosin oli kun kyrpä otsassa, älyttömän epäkohteliaita, harvoin Englannissa tulee tollasia vastaan.
Päädyin kuuden hengen huoneeseen, jossa olin ainoa tyttö. Eka mua ahdisti, kun huoneessa oli vaanv kaks keski-ikästä limasta miestä, jotka alko kyselemään musta jotain että oonko yksin reissussa, yhhy... Onneks huoneeseen tuli sitten pari nuorempaa jätkää, toiselle niistä juttelin jo ekana iltana. Danny Manchesteristä, vähän kesti tottua sen aksenttiin, mutta kyllä siihen sitten tottui. Mahtava mies hänkin!
 
 
Tiistaina lähdin aamupalan jälkeen aikaisin käppäilemään onnesta soikeana Hyde Parkiin, ilma oli täydellinen: aurinko paistoi ja oli lämmin. Siinä kävellessä tuli itseasiassa ihan järkyttävä soija, ei suomessa mitään tollasia ilmoja ole enää tähän aikaan nii ei osannu varautua! Kävelin ympäriinsä, kunnes istahdin Oxford streetin Starbucksiin latailemaan kännykkää ja käyttämään vähän ilmasta WiFi:tä, hehe. Jossain vaiheessa tuli kaamea nälkä, joten kävin kaupassa nappaamassa ruokaa ja lähdin takaisin hostellille. Syötyöni kello ei ollut vielä mitään, niinpä nappasin hostellin vierestä bussin vaan jonnekin ja kävelin ja katselin. Alunperin mun tarkotus oli mennä Victoriaan, mutta päädyinkin sitten Westminister Abbeyn luokse josta kävelin Big Benille ja Buckinhamin palatsille yms yms, vaikka ne olis nähny kuinka monta kertaa aikasemmin, on ne silti niin hienoja!
 
Illalla palailin hostellille ja meidän huoneesta oli lähtenyt vihdoin vanha papparainen ja tilalle tullut italialainen tyttö, jossain vaiheessa alettiin vaan koko huone puhumaan toisimmelle ja meistä tuli heti pieni perhe, haha. Olin siis sittenkin päätynyt oikeaan huoneeseen, vaikka aluksi sitä epäilinkin.   


Keskiviikko aamu, ja viimeinen päivä Lontoossa, alkoi aika samalla lailla kun edellinenkin, kävelin ympäriinsä ja menin taas Starbucksiin istuskelemaan ja lueskelemaan kirjaa. Alexia näin nopsaa iltapäivällä ja käytiin syömässä, sitten sen pitikin mennä kouluun ja jäin yksin. Menin hostellin keittiöön tekemään itselleni tomaattikeittoa ja huoneessa oli kaksi muuta ihmistä: nuori jätkä ja vanha kiinalainen juoppo joka sai multa lempinimen Peruna, koska kun se sammu se näytti ihan ruttuselta perunalta...
Peruna lähti jossain vaiheessa pois ja vähän ajan päästä huoneeseen astuu toinen nuori jätkä. Jätkät alkaa jutella keskenään ja halusin liittyä keskusteluun, mä vaan otin mun laukun, istuin niiden viereen ja sanoin "I'm bored!" siitä se sitten lähti, alettiin jutella toisillemme ja toinen jätkistä oli nimeltään Ash ja kotosin Etelä-Afrikasta, toinen oli Tony Birminghamista, joka oli tullu Lontooseen tapaamaan sen poikaa. Ash ja Tony alko juomaan bisseä ja tarjos toki mullekin, sattumoisin inhoan bisseä, yhh... Jonkun ajan päästä oltiin menossa näiden kanssa kauppaan ostamaan juotavaa ja käytiin mun huoneen kautta, Danny oli huoneessa js siitä se sitten liittyi meidän seuraan. Käytiin kaikki ostamassa yhteinen vodkapullo lähikaupasta ja mentiin ruokailutiloihin juomaan, se oli meille kaikille viimeinen ilta Lontoossa, Ahs oli menossa takasin Etelä-Afrikkaan, Danny oli muuttamassa seuraavana päivänä muualle, Tony oli menossa takasin Birminghamiin ja mä takasin Suomeen. Niinpä päätettiin pitää kiva ja hauska meijän kaikkien vika ilta! Nää jätkät kerto omasta elämästään ja oli aivan mieletömtä kuunnella mitä kaikkea toinen on elämänsä aikana kokenut, toinen oli ollut narkkari ja toinen ollut rauhanturvaajana Afganistanissa.... huhhu mitä juttuja maailmalla kuuleekaan!
 
Yöllä mentiin istuskelemaan Dannyn ja Ashin kanssa pimeään ja suljettuun Hyde Parkiin, uus kokemus oli sekin haha! Juteltiin kaikkea lisää omista elämistämme ja todettiin kaikki olevan samaa mieltä tosi monesta asioista. Maailmalla vaan tapaa niin samanlaisia ihmisä, kuin mitä ite on, sama ajattelutapa ja haaveet. "When you see a little piece of this world, you definitely want to see the rest of it!" 
 

...Ilta jatkui hyvin randomisti, hegnailtiin meijän tyhjäsä hostellihuoneessa ringissä juttelemassa ja sitten jätkät halus hakea lisää juotavaa jostain, mentiin siis metsästämään keskiyöllä paikkaa, jossa myytäisiin alkoholia off-licencinä. "Seikkailumatkalle" alkoholia metsästämään lähti random italialainen mies meijä huoneesta, Danny, minä ja Tony joka tiesi minne pitää mennä. Ash ei päässy mukaan koska sillä ei ollu Oyester-cardissa rahaa. Mentiin bussilla jonnekin aivan hevon vittuun, jonka jälkeen käveltiin puol tuntia katuja pitkin, kunnes pieni kauppa vihdoin löytyi, hahah nää osti neljä bisseä jonka jälkeen matka jatku takasin hostelliin, tai niin mä ainakin luulin... hahah.
Tony johdatti meijät bussipysäkille, odotettiin bussia ja vihdoin ajattelin että kohta pääsee nukkumaan. Yhtäkkiä Tony lähtee bussista pois ja tottakai me muutkin mennään sen perässä, eihä meillä ollu mitään tietoa minne me oltiin menossa hahaha, ilmeisesti Tony oli päättäny mennä omia menojaan jonnekin ja me jäätiin sitten kolmistaan harhailemaan Lontoon keskustaan kahdelta aamuyöllä. Jostain syystä mua naurattaa koko "seikkailu", vettä tihutti, mua särki jalkoja, väsytti älyttömästi ja aamulla aikanen herätys, olin varmaan tosi mukavaa seuraa, hahah. Ja kokemushan se oli itsessään: en ole ikinä ennen nähnyt Lontoota täysin tyhjillää! Yleensä kaduilla tallaa tuhansia ihmisiä, nyt siellä oli vain yksi vaivainen poliisisetä kävelemässä. Mentiin varmaan kolme tai neljä kertaa väärään suuntaan oikeaa bussia etsiessä. Vihdoin kun löydettiin edes oikea bussipysäkki jouduttiin odottaan puoli tuntia bussin saapumista, onneks matkalla oli sentään mukavaa seuraa!
Huokaisin hallelujaa bussissa istuessani, taivaallista, kaikki oltiin märkiä ja haluttiin vaan nukkumaan, en edes meikkejä jaksanu pestä kun simahdin heti sänkyyn.
 
Aamulla mentiin sitten yhdessä aamupalalle ja Tonykin ilmaantui paikalle, me kaikki kuittailtiin sille siitä, mihin se oli menny yöks, hahah!
 
Aikalailla aamupalan jälkeen mun piti hyvästellä uudet tuttvuudet ja kiiruhtaa lentokentälle monta unohtumatonta kokemusta rikkaampana.
 
 
Tää matka ei olis ollut mitään ilman Minttua, Joeta, Markia, Davidia, Chrisua, Alexia, Ashia, Tonya ja Dannya, joten
Cheers mates!<3 xxx