Mitäs mulle kuuluu? Töitä vaan. Koulutus viikko Dublinissä oli varmasti mun elämän pisin viikko, jumaliuta tuntu et olisin ollu siellä kuukauden verran! Viikko oli muutenkin hyvin perseestä, uudet työkaverit ei muusta osannu puhua, kun töistä ja jutuista, mistä mulla ei ole mitään hajua. Ihanan huomaavaisia ihmisiä, ja sit ne vielä ihmettelee miks oon niin hiljainen. Niin. Miksköhän.
Töissä on ollu kuitenki ihan jees, pääasia kuitenkin nyt on, että mulla edes on työpaikka. Ja sain vihdoin selvitettyä mun veroasiat, näin neljännen ppsn-toimiston odotuspenkillä istumiskerran jälkeen... Sainpahan nyt vihdoinkin hommat hoidettua.
Tästä tuli nyt tällai pikapostaus, pakko mennä nukkumaan, aamulla herätys taas viittä yli viisi. Hyvää yötä ja palaillaan taas!