To Finland and back again

Hello taas pitkästä aikaa !

Kesä on jo melkeen ohi ja täälläkin ilma tuntuu kylmemmältä.

En ees muista, millon viimeks tänne olisin kirjotellu, asiat on taas muuttunu ja me muutettu haha. Lyhyesti sanottuna muutettiin Dubliniin heinäkuussa, mä lähin käymään Suomen puolella heinäkuun lopulla, ja uutta duunia piti taas alkaa etsimään. Vieläkin harmittaa, kun piti jättää mun kiva hotelli-duuni taakse...

Tällä kertaa duunin löytäminen oli onneks paljon helpompaa, ku tulin tänne takasin sain heti duunipaikan yhestä kahvila/delistä. Suoraan sanottuna se oli ihan perseestä ja nyt mulla alkaa huomenna uus duuni. Ei se oo mitään hirveen mielenkiintosta, mut siinä on hyvät tunnit ja saan säästöjä kasaan.

Suomessa oli ihana olla käymässä, tuntu vaan että ne mun kaks viikkoa meni ihan liian nopeesti... Olin kokoajan jossain menossa ja olin ihan poikki paria päivää ennenkun piti hypätä taas koneeseen. Vikana päivänä lähettiin käymään mun vanhempien ja Lara-koiran kanssa Vivamossa uimassa ja vähän metsässä kävelemässä. Se oli just sitä, mitä tarvitsinkin. Heitin samalla mun parivuotisen talviturkin ja söin ketunleivän, haha.

 

Aina on niin epätodellinen olo kun reissailee maasta toiseen, ku eka on hassua puhua suomea ja olla suomessa ja sitkun siihen just ehtii tottumaan, niin on aika mennä taas takasin ja siellä tulee taas oma hämmennyksensä. Varsinkin, kun en kauaa ehtiny asumaan meijän Dublin-kämpässä ennen mun reissua. Nyt on taas jo ihan jees ja arjessa ollaan. Kahvia kuluu ja silleen. 

Toi viimenen kuva on viiden tähden hotellin sviitin parvekkeelta otettu kuva, D:n sisko on töissä tossa hotellissa ja sen vanhemmat oli siellä mini-matkalla, joten mentiin sit kaikki yhdessä illalliselle. Oli kiva kuunnella, kuinka ne oli ollu kolmen tunnin hieronnassa ja mitä kaikkea ne oli syöny aamupala buffassa... Mulla lihakset huutaa hallelujaa ja aamupalapöydästä löytyy coco popseja, no näillä mennään.

Uusi työ, uudet kuteet

Heippa deippa,

Oon kaiken touhussa unohtanu mainita, että mulla on uusi työpaikka! Irlantiin tultaessa en olettanu et ensimmäinen työpaikka olis mikään loistelijas, niinkun eihän se ollutkaan. Oli aina inhottava fiilis mennä töihin, kun kaikki oli nii hiton hermostuneita ja stressaantuneita että tuli tosi huono fiilis itelle. Nyt voin kyl sanoa, että oon hyvin tyytyväinen mun nykyiseen työ-tilanteeseen. Huoltikan delistä neljän tähden hotellin f&b supervisoriksi. Parhaita puolia on, ettei mun tarvitse enää pitää sitä ällöttävää sinistä hiusverkkoa, hattua, essua tai ottaa kaiken maailman koruja pois. Nyt mun työasuna on mustat suorat housut, oma pusero ja musta jakku, kyl kelpaa.

Nyt oon kolmatta viikkoa töissä uudessa paikassa, vai onkos tää jo neljäs viikko? Ainoa miinuspuoli työssä on, että mulla on vuoroja myös yhteen asti yöllä, mutta voishan sitä joutua olemaan pidempäänkin. Mitään muuta huonoa puolta en osaa sanoa, viihdyn älyttömän hyvin tuolla hotellissa. Kaikki ihmiset siellä on nuoria ja tosi mukavia, joten tiimihenki on hyvä ja töihin on oikeesti kiva mennä. Ihan senkin takia, että se hotelli on hirmusen kaunis paikka!

Suomeen tuun käymään pariks viikkoa heinäkuun lopulla ja huomenna mennään käymään Dublinissa D:n kanssa, joten mulla menee oikein hyvin.

Nyt nautin mun vapaapäivästä,

palaillaan!

xx

Blarney Castle

Hellurei,

Käytiin viime lauantaina Blarney-linnassa, oltiin aikasemmin suunniteltu et joku päivä mennään käymään siellä, kun on aurinkoista ja molemmilla on vapaapäivä. Hetken sitä sai odottaa, mut siellä oli niin ihanan näköstä, että odotus kyllä palkittiin.

Nyt en tänne enempää kirjottele, antaa kuvien puhua mun puolesta!

Vihreää joka kuvassa

(Mulla alkaa olla ongelmia mun otsikoiden kanssa, hahhah, todella luovaa!)

Päivät ja viikot menee tosi nopeesti, töistä en oo saanu yhtäkään viikonloppua vapaaksi sen jälkeen, kun siellä alotin. Ensi viikonlopun sain kuitenkin vapaaksi, sitä erikseen pyytäen kylläkin... No mut sitä odotellessa! Ollaan me silti ehitty tekemään kaikkee pientä kivaa, kuten käyty katsastamassa meijän lähellä olevaa tivolia. Tulee vanha olo, kun tulee huono olo sellasissa laitteissa, mihin vähän aikaa sitten saatoin mennä kolmekin kertaa putkeen. Mutta nyt olo jo yhden kerran jälkeen...hyi saakeli!

Ilma täällä on ollu ihan uskomattoman lämmin. Vähän eri meininki, kun Suomessa. Niin piristävää, kun kevät alkaa niin paljon aikasemmin eikä ole huolta lumen tulosta, haha!

Kotia mulla on silti hirvee ikävä, varainkin mun vanhempia ja Laraa. Tuntuu, että siitä olis ikuisuus, kun oon viimeks ollu kotona.. Onneks mun ihana ystäväni Krista on tulossa mun luona käymään jossain vaiheessa kesällä, en malta odottaa!

Nyt kuitenkin nukkumaan, huomenna taas töitä.

Palaillaan

xx

Kevättä ilmassa

Mitäs mulle kuuluu? Töitä vaan. Koulutus viikko Dublinissä oli varmasti mun elämän pisin viikko, jumaliuta tuntu et olisin ollu siellä kuukauden verran! Viikko oli muutenkin hyvin perseestä, uudet työkaverit ei muusta osannu puhua, kun töistä ja jutuista, mistä mulla ei ole mitään hajua. Ihanan huomaavaisia ihmisiä, ja sit ne vielä ihmettelee miks oon niin hiljainen. Niin. Miksköhän.

Töissä on ollu kuitenki ihan jees, pääasia kuitenkin nyt on, että mulla edes on työpaikka. Ja sain vihdoin selvitettyä mun veroasiat, näin neljännen ppsn-toimiston odotuspenkillä istumiskerran jälkeen... Sainpahan nyt vihdoinkin hommat hoidettua.

Tänään oli ihanan keväinen päivä, kävelin t-paita pällä töistä bussille, hiki tuli ja rakot jalkaan. Viime viikko oli hirveen sateinen ja kolea, mutta nyt on luvassa ihanan lämmin viikko, toivottavasti tällaset ilmat jatkuis. Kevät on ihan eri pisteessä täällä kun suomessa, ainakin facebookin mukaan haha. Täällä on puissa silmuja ja kukkia on ollu maassa jo jonkin aikaa, jihuu!

Tästä tuli nyt tällai pikapostaus, pakko mennä nukkumaan, aamulla herätys taas viittä yli viisi. Hyvää yötä ja palaillaan taas!

Ikävyys

Huomenna on ystävänpäivä, ja mulla on ihan hirvee ikävä mun ystäviä!

Oon aina viettäny tosi paljon aikaa mun kavereiden kanssa, mut just äsken, kun lueskelin mun vanhoja blogitekstejä tajusin miten paljon niiden kanssa oikeesti olin. Saatoin olla pois kotoa viikkoja, kun majailin Kristan luona ja ties missä muualla oon viime vuosina viipotellu haha.

Täällä mä en tunne enkä tiiä ketään, ei sitä hirveesti kassajonossa tutustu ihmisiin. Mulle ei ollu yhtään luonnollista olla yksin ja varmaan viimeiset asiat, mitä olisin tehnyt yksin on mennä kahvilaan istumaan tai mennä yksin elokuviin. Täällä mä oon tehny ne molemmat. Kahvilaan meen ihan suotta, istun alas ja näprään vaikka sitä takin taskussa olevaa kännykkää. Oon tottunu olemaan yksin ja vähän jopa nauttimaan siitä. Käyn kahvilla, syömässä, shoppailemassa, elokuvissa ja kävelemässä yksin. Tällä viikolla oon saanu itteni ulos kävelylle kaks kertaa menemään, mikä on mulle hyvin. Ekalla kerralla mä kävelin vähä liianki pitkään ja toisella kerralla mä törmäsin yksinäiseen koiranpentuun, jonka koin että se pitää viedä turvaan. Sen tein. Illalla kuitenki itkin, miten ihmiset voi olla niin hirveitä eläimiä kohtaan.

Kaipaan kuitenkin tyhmiä juttuja, naurua ja ihan vaan oleskelua mun ystävien kanssa. Spontaaneja kahvipyyntöjä ja pitkiä puheluja.

Kyllä se yhteydenpito toimii täältäkin käsin: skype, whatsapp ja facebook, muttei se todellakaan ole sama asia, kun pystyä halaamaan sitä ihanaa ystävää siinä vieressä ja nauramaan vaikka tyhmälle kuvalle, jonka just otitte.

Älkää ottako ystäviä itsestäänselvyytenä, vaan arvostakaa yhteistä aikaa, halatkaa ja tehkää selväks, mitä se toinen sulle merkkaa. Mulla on ainakin ihan hirvee ikävä ja toivoisin, että pystyisin huomen aamulla hyppäämään Kristan päälle, halata sitä ja toivottaa hyvää ystävänpäivää mun parhaalle ystävälle.