keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kevättä ilmassa


Mitäs mulle kuuluu? Töitä vaan. Koulutus viikko Dublinissä oli varmasti mun elämän pisin viikko, jumaliuta tuntu et olisin ollu siellä kuukauden verran! Viikko oli muutenkin hyvin perseestä, uudet työkaverit ei muusta osannu puhua, kun töistä ja jutuista, mistä mulla ei ole mitään hajua. Ihanan huomaavaisia ihmisiä, ja sit ne vielä ihmettelee miks oon niin hiljainen. Niin. Miksköhän.

Töissä on ollu kuitenki ihan jees, pääasia kuitenkin nyt on, että mulla edes on työpaikka. Ja sain vihdoin selvitettyä mun veroasiat, näin neljännen ppsn-toimiston odotuspenkillä istumiskerran jälkeen... Sainpahan nyt vihdoinkin hommat hoidettua.




Tänään oli ihanan keväinen päivä, kävelin t-paita pällä töistä bussille, hiki tuli ja rakot jalkaan. Viime viikko oli hirveen sateinen ja kolea, mutta nyt on luvassa ihanan lämmin viikko, toivottavasti tällaset ilmat jatkuis. Kevät on ihan eri pisteessä täällä kun suomessa, ainakin facebookin mukaan haha. Täällä on puissa silmuja ja kukkia on ollu maassa jo jonkin aikaa, jihuu!

Tästä tuli nyt tällai pikapostaus, pakko mennä nukkumaan, aamulla herätys taas viittä yli viisi. Hyvää yötä ja palaillaan taas!

perjantai 13. helmikuuta 2015

Ikävyys


Huomenna on ystävänpäivä, ja mulla on ihan hirvee ikävä mun ystäviä!

Oon aina viettäny tosi paljon aikaa mun kavereiden kanssa, mut just äsken, kun lueskelin mun vanhoja blogitekstejä tajusin miten paljon niiden kanssa oikeesti olin. Saatoin olla pois kotoa viikkoja, kun majailin Kristan luona ja ties missä muualla oon viime vuosina viipotellu haha.

Täällä mä en tunne enkä tiiä ketään, ei sitä hirveesti kassajonossa tutustu ihmisiin. Mulle ei ollu yhtään luonnollista olla yksin ja varmaan viimeiset asiat, mitä olisin tehnyt yksin on mennä kahvilaan istumaan tai mennä yksin elokuviin. Täällä mä oon tehny ne molemmat. Kahvilaan meen ihan suotta, istun alas ja näprään vaikka sitä takin taskussa olevaa kännykkää. Oon tottunu olemaan yksin ja vähän jopa nauttimaan siitä. Käyn kahvilla, syömässä, shoppailemassa, elokuvissa ja kävelemässä yksin. Tällä viikolla oon saanu itteni ulos kävelylle kaks kertaa menemään, mikä on mulle hyvin. Ekalla kerralla mä kävelin vähä liianki pitkään ja toisella kerralla mä törmäsin yksinäiseen koiranpentuun, jonka koin että se pitää viedä turvaan. Sen tein. Illalla kuitenki itkin, miten ihmiset voi olla niin hirveitä eläimiä kohtaan.

Kaipaan kuitenkin tyhmiä juttuja, naurua ja ihan vaan oleskelua mun ystävien kanssa. Spontaaneja kahvipyyntöjä ja pitkiä puheluja.
Kyllä se yhteydenpito toimii täältäkin käsin: skype, whatsapp ja facebook, muttei se todellakaan ole sama asia, kun pystyä halaamaan sitä ihanaa ystävää siinä vieressä ja nauramaan vaikka tyhmälle kuvalle, jonka just otitte.

Älkää ottako ystäviä itsestäänselvyytenä, vaan arvostakaa yhteistä aikaa, halatkaa ja tehkää selväks, mitä se toinen sulle merkkaa. Mulla on ainakin ihan hirvee ikävä ja toivoisin, että pystyisin huomen aamulla hyppäämään Kristan päälle, halata sitä ja toivottaa hyvää ystävänpäivää mun parhaalle ystävälle.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Bright side


Hellou,

Vihdoin on jotain uutta kerrottavaa mun niin hyvin jännittävästä elämästä: oon vihdoin ja viimein saanut töitä!
Oon ollu niin monessa työhaastattelussa ja näköjään aina onnistun ryssimään kaiken, kun ei edes takaisin viititä soittaa haastattelun jälkeen. Bastards. No mutta uskon, että kaikki tapahtuu tarkoituksella ja että päädyn johonkin sellaseen paikkaan, minne mun on tarkoituskin päästä.

Tää työpaikka kuulostaa kyl ihan kivalta, se on huoltoasema, joka tullaan just remontoimaan ja ne hankkii sinne kahvikoneet sun muut härvelit, eli mun kahvinvalmistustaitoja tarvitaan!

Tonne paikkaan työhaastattelu pidettiin yhessä hotellissa Corkin lentokentän tuntumassa ja haastattelu pidettäisiin puoli kuuden ja kuuden välillä. No minä menen bussilla keskustaan, ja siellä odotan jatko-bussia lentokentälle. Aikaa olis just sopivasti, ettei tarvitse odottaa puolta tuntia haastattelun alkuun. Bussin piti tulla seitsemää yli pysäkille, mutta siinä mä seison kädet jäässä vielä seitsemäätoista yli! Oli pakko soittaa taksi, no silläkin menee jumalauta kymmenen minuuttia tulla! Kello tulee kahtakymmentäseitsemää yli ja oon just hetki sitten päässy taksiin, tottakai matkan varrella on ruuhkaa ja miljoonat liikennevalot ja kaikki tietysti punasia. Olin paikalla kuitenkin onneksi vain vartin myöhässä. Kun saavuin paikalle, siellä olikin ihmisiä jonottamassa pääsyä haastatteluun, olin siis pelastunut. Siinä istun tunnin verran odottaen omaa vuoroa haastatteluun, huoneesta kuuluu kovaa naurua ja puhetta. Ainoa asia mitä mietin oli: "tässä mä nyt istun ja odotan haastattelua paikkaan, jota en kuitenkaan saa." positiivista, eikö?

Sanoivat, että soittaa torstaina miten kävi. Torstai tuli eikä mitään kuulunut, mietin että jaahas ei nekään sitten viitsi soittaa perään.

Perjantaina kuitenkin heräsin kello yhdeksän, kun oli vaan jotenkin ihan super hyvä ja virkeä fiilis! Laitoin musat soimaan ja aloin laittautua. Jossain vaiheessa menin kattomaan kännykkää ja just pari sekuntia sitten olin saanu puhelun, että ne haluaa mut sinne töihin, jippii! Oli ehkä paras päivä ja fiilis pitkään aikaan.

Koulutus tohon tapahtuu Dublinissä – hell yeah! Eka ollaan pari päivää hotellisissa sitä seuraavalla viikolla oon todennäkösesti koko viikon ajan siellä kahvi-koulutuksessa, saa nähä millanen taso niillä on kahveissa.. toivottavasti hyvä. Eikä mun tarvii maksaa mitään koko reissusta, kelpaa!




Otin maanantaina itteeni niskasta kiinni ja päätin, etten haluu syödä enää mitään paskaa ja et tekisin jotain urheilullistakin sen sijaan, että istuisin koko päivän kotona tekemättä yhtään mitään.
Lähdin kävelylle, en tienny minne sitä lähtis, kunhan kävelin. Oltii viikkoa aikasemmin käyty kattomassa Blackrockin linnaa D:n kanssa, joten ajattelin kävellä sinne päin. Pysähdyin pieneen kahvilaan hörppäämään kamomillateetä, ja sitten matka taas jatkui.

 Kävelin linnan ohi ja sit mulle tuli eteen kaks vaihtoehtoa: joko kävelisin autotien vieressä ja päätyisin meijän lähikaupan risteykseen, tai sitten menisin joenviereistä rantatietä pitkin jonnekin. Valitsin sen jonnekin. Musat soi korvilla ja ihastelin, kuinka kaunista täällä oikeasti on ja miten ihanaa on vaan kävellä. Mulla ei ollut mitään hajua missä ees olin, mutta ei sillä ollut väliä, ei mulla ollut mihinkään kiire.

Jossain vaiheessa sit keksin, että päättäisin mun kävelyn yhteen ostoskeskukseen. Jonkun ajan kuluttua näin sen mun oikealla puolella, mutten päässyt sinne mistään. Joenreunaa somisti korkea metalliaita, pusikot ja moottoritie. Piti siis kävellä. 



Olin aikasemmin laittanut mun puhelimen lentotilaan, että saisin olla ihan rauhassa ajatusteni kanssa, ja säästäisin akkuakin samalla. Jossain vaiheessa piti kuitenkin kurkata missä päin oikeen meen ja katsoa reitti vähän tutumpaan ympäristöön. "Kaksi ja puoli kilometriä" näytti google maps ja se tuntu tosi lyhyeltä matkalta, olis pitäny ottaa joku mittari mukaan nähdäkseni kuinka monta kilometriä oikein kävelin haha. Teki kyllä hyvää.





Tällä hetkellä makoilen sängyssä, eihän kello ole täällä kun vasta kaksitoista. Aurinko vähän pilkottaa sälekaihtimien välistä, ehkä ois aika nousta ylös sängystä.
Vielä pitää nauttia, kun pystyy. Kohta pääsen sitten normaaliin työrutiiniin, vihdoinkin.

Nyt vähä syömään muroja ja sit jotain blöö,
palaillaan
xx

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Uutta vuotta odotellessa


Keskiyöllä vaihtuu uusi vuosi, joten aika loogisesti alkaa miettimään kulunutta vuotta. Mun kulunut vuosi on ollut ehkä merkittävin mun elämässä tähän mennessä, ja osittain se on ollut ihan perseestä. Ei aina voi mennä hyvin, eikä pidäkään.

Viime uuden vuoden vaihteesta en rehellisesti sanottuna muista yhtään mitään. Kristan kenkäkin taisi pudota Nummelan grillin eteen...

No kuitenkin, tammikuu alkoi hyvin kaikesta huolimatta, mutta sen loppupuoli oli musertava, kun luulin menettäneeni erittäin tärkeäksi tulleen henkilön. Mä olen sitä sorttia, että jos jotain päätän, sen teen. Mä päätin etten luovuta niin helpolla tämän ihmisen suhteen, joten varasin lennot viimeisillä rahoillani, odotin jatkolentoa Frankfurtin lentokentällä yksitoista ja puoli tuntia, istuin junassa kolme tuntia, seikkailin taksilla ympäri kaupunkia tunnin ajan ja seisoin kaatosateessa rinkka selässä tunnin verran ennenkun sain vastauksen kaikkiin kysymyksiin jotka oli mun mielessä. Hassua vaan, että kun nähtiin kumpikaan ei sanottu sanaakaan, teot todella kertoo enemmän kuin sanat. Kaikkea se ihminen tekee, kun on rakastunut! Loppu hyvin kaikki hyvin: tästä tärkeäksi tulleesta henkilöstä tuli mun poikaystävä, joka onkin nykyään mun avomies.

Kaukosuhteessa eläminen ei ollut helppoa. Useana iltana tuli itku, kun oli niin ikävä. Ennen mulle tuli lentokentällä super-hyvä fiilis, kun tiesi että on tulossa mahti matka, kaukosuhteessa ajatuskin lentokentästä sai kyyneleet silmiin. Pahinta on vaan se lähteminen ja kun ei tiedä milloin toisen seuraavan kerran näkee.

Olin kuitenkin päättänyt muuttaa Irlantiin jo viime syksyllä, ajatus siitä tuntui vaan niin oikealta. Töitä tein koko kevään ja kesän ajan aina elokuuhun asti keräten säästöjä mun muuttamiseen. Vihdoin se päivä koitti, kun kannoin laukut lentokentälle menolippu kädessä. Mutta kaikella on omat puolensa, eikä lentokentällä ollut tälläkään kertaa mikään super-hyvä fiilis, kun kaikki rakkaat ystävät ja perhe jää taakse Suomeen. En ole ikinä ollut mikään ikävöivä ihminen, mutta etäisyys tekee tehtävänsä.

Jottei tästä tulisi niin masentava postaus, pakko sanoa että tänne muutto oli paras päätös pitkään aikaan! Olen viihtynyt älyttömän hyvin ja kaikki on tuntunut omalta. Töiden kanssa mulla on ollut kauheeta säätöä, mutta niistä sitten joskus. Joten kunhan nyt vielä saisin töitä asiat olisi huolettomampia.

....Ihanaa, kun vuosi vaihtuu! Oon jo kyllä ihan valmis jättämään tämän vuoden taakse. Kitoss. Saa nähdä mitä kaikkea uusi vuosi tuo tullessaan.

Hyvää uutta vuotta 2015!
xxx

tiistai 23. joulukuuta 2014

Suomen puolella


Hello there!
Vähän on tää bloggeriin kirjottaminen jäänyt vähille, mutta ei mulle oikeastaan tässä mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan.

Rantauduin Suomen puolelle itseasiassa tasan viikko sitten. Suunnitelmissa mulla oli heti keskiviikkona lähteä Turkuun rakkaalle Kristalle kyläilemään. Ennen kun mun Onni-bussi starttasi Kiasman edestä, ehdin piipahtaa entisessä duunipaikassani, Bon Tempsissä, ja nähdä kaveriani Saidaa.

Kristan kanssa oli kyllä aivan ihanaa olla pitkästä aikaa, ikävä tais olla kyllä molemmilla tosi kova: kun nähtiin molemmat vaan itkee ja nauraa samaan aikaan. En ees muista mitä viikolla oikeen puuhailtiin, aika meni tosi nopeesti. Lauantaina vietettiin tyttöjen iltaa ja mentiin katsastamaan Turun yöelämää. Yks yö sitten valvottiin kolmeen asti yöllä, kun vaan naurettiin sohvalla joillekin vanhoille videoille ja meijän tyhmille jutuille. En muista millon viimeks olisin nauranut näin paljon!




Kristan ja Jessyn kissa oli kyllä niin sydäntäsulattavan suloinen! Itekin haluisin jonkun karvapalleron kotiin, mutta ehkä sitten joskus. Takaisin kotiin Helsinkiin tulin parisen päivää sitten. Eilen kävin vielä moikkaamassa Millaa ja sen ihania nakkipalleroita (koiria) Bon Tempsiin ja opetin siinä samalla Mintulle vähän erikoiskahvien saloja, haha.

Suomessa on kyllä niin jouluinen tunnelma, varsinkin nyt, kun tuli kunnolla luntakin. Irlannissa on niin vihreää ja syksymäistä, ettei mulla tullut siellä yhtään joulufiilistä. Heti Suomeen tultaessa mulle tuli heti ihan jouluinen olo. Ja huomenna onkin sitten jo jouluaatto! Perinteitä kunnioittaen lähdetään joulunviettoon meidän isovanhemille Riihimäkeen.


Takaisin kotiin Irlantiin lähden sitten perjantaina iltapäivästä. Oli pakko ostaa "vähän" suklaata ja purkkaa mukaan ennenkun lähden. Kuusi suklaalevyä, neljä tuplaa, kolme megapussia purkkaa ja kaksi suklaapatukkaa saa siis riittää nyt vähäksi aikaa!

Nyt hiippasen saunaan ja sitten nukkumaan,
Palaillaan ja hyvää joulua!

tiistai 4. marraskuuta 2014

Lontoo 31.-3.11.

IMG_20141101_141035

Ihana viikonloppu Lontoossa rakkaan kanssa takana. Käveltyä tuli varmaan enemmän ku koko syksyn aikana, haha, mut Lontoon vaa näkee parhaiten kävellen.

Kaikki perus nähtävyydet tuli nähtyä, mulla ties kuinka monetta kertaa, mutta tää yks ei oo ikinä aikasemmin käyny kattomassa esim. Big beniä! Autolla on kuulemma ajanu ohi, mut onhan se ihan eri asia nähä joku juttu yhden sekunnin ajan kun jäädä kattelemaan sitä hetken ajan.

IMG_20141101_175925

IMG_20141101_180400

En oo enää varma kuinka monta kertaa oon Lontoossa ollut, mutta joka kerta kun sinne menen fiilis on super hyvä. Eniten rakastan aamuja, kun aurinko paistaa ja kävelet kuuma kahvikuppi ja ehkä täytetty croissantti kädessä Hyde Parkissa. Istut penkille ja kattelet ohimeneviä ihmisiä ja nautit vaan hetkestä.
Perjantaina kun päästiin istumaan siihen penkille suljin vaan silmät ja nautin auringonpaisteesta. En todellakaan odottanut et siellä olis ollu niin lämmin että topillakin tulee hiki. No mikäs tässä, toppi päällä marraskuussa, kelpaa!

IMG_20141101_175510

IMG_20141101_180159

Alkuperänen suunnitelma oli että oltais menty ulos Halloweenin kunniaks, mut budjetti petti ja tyydyttiin halvempaan versioon: viini pullo hotellihuoneessa. Tai oikestaa mähä sen pullon kokonaan join, koska tää yks ei tykkää viinistä. Tais sinä iltana mennä viel puolikas toisesta pullosta, heh.
Sunnuntaina oli sitten ihan jäätävä kankkunen koska en oo juonu moneen kuukauteen. Sunnuntai pyhitettiin siis mun darra-päiväks, mut onneks sato vettä niin ei haitannu.

Oli aika sulosta kun D lähti hakemaan mulle sipsejä lähikaupasta, koska mulla oli nii huono olo. Elämä vei sitten voiton puolelle kello kuudelta illalla ja mentii mäkkiin.

IMG_20141031_144142

IMG_20141101_181402

IMG_20141101_180633

IMG_20141101_181029

Tällä viikolla haasteena on löytää uus kämppä, koska muutto Corkiin on ensi viikolla tai mahdollisesti jo ennen sitä. Ihanaa päästä pois tästä homeluukusta, ja huutavista naapureista!

Nyt nukkumaan, pitkä päivä takana.
Palaillaan!
xxx

tiistai 30. syyskuuta 2014

Kirjoja ja kaakaota



Kuvat kertoo tällä hetkellä enemmän kun mun ajatukset, pää lyö ihan tyhjää.

Eilen käytiin Davidin kanssa isossa kirjakaupassa Waterfordin keskustassa, jossa oli samassa söpö ja viihtysä kahvila rakennuksen toisessa kerroksessa. Samalla sekunnilla kun kävelin ovesta sisään ihastuin siihen paikkaan ihan täysin! Ehkä mun sisäinen pieni nörtti heräs eloon. Tunnelmallinen ja hiljainen paikka oli jotain niin erilaista verrattuna muihin paikkoihin täällä. Se oli vähän niinkun kirjaston ja kirjakaupan sekotus, kirjoja sai lukea vapaasti, muttei mitään tarvinnut ostaa. Mikä oli musta tosi outoa, mutta samalla älyttömän hyvä idea.

Jumituin tiede osastolle kattelemaan kirjoja ja nappasin luettavaksi "DNA – the secret of life" -nimisen kirjan, joka kerto miehestä, joka selvitti DNA:n rakenteen ja koulua ajatellen mun piti ostaa " Physics in minutes" -niminen kirja, mutta se jäi vielä toistaseks hyllyyn.
Ja se kaakao....taivaallista! Davidilla tais olla aika tylsää puolentoista tunnin oleskelun jälkeen, mutta mä olisin voinu olla siel vaikka koko päivän. Siellä oli jotenkin vaan niin kotoisa olo!

....Oon mä täällä shoppaillutkin, mm. ihanan pitkän beigen takin, beiget korkokengät, paitoja, laukkuja... Vois joskus käskeä tota yhtä nappaamaan musta jotain kunnon kuvia, ettei tarvi aina kännykkä kuvia katella. Nyt vähän sipeä ja salkkareita,

palaillaan!
xxx