Kirjoja ja kaakaota

Kuvat kertoo tällä hetkellä enemmän kun mun ajatukset, pää lyö ihan tyhjää.

Eilen käytiin Davidin kanssa isossa kirjakaupassa Waterfordin keskustassa, jossa oli samassa söpö ja viihtysä kahvila rakennuksen toisessa kerroksessa. Samalla sekunnilla kun kävelin ovesta sisään ihastuin siihen paikkaan ihan täysin! Ehkä mun sisäinen pieni nörtti heräs eloon. Tunnelmallinen ja hiljainen paikka oli jotain niin erilaista verrattuna muihin paikkoihin täällä. Se oli vähän niinkun kirjaston ja kirjakaupan sekotus, kirjoja sai lukea vapaasti, muttei mitään tarvinnut ostaa. Mikä oli musta tosi outoa, mutta samalla älyttömän hyvä idea.

Jumituin tiede osastolle kattelemaan kirjoja ja nappasin luettavaksi "DNA – the secret of life" -nimisen kirjan, joka kerto miehestä, joka selvitti DNA:n rakenteen ja koulua ajatellen mun piti ostaa " Physics in minutes" -niminen kirja, mutta se jäi vielä toistaseks hyllyyn.
Ja se kaakao....taivaallista! Davidilla tais olla aika tylsää puolentoista tunnin oleskelun jälkeen, mutta mä olisin voinu olla siel vaikka koko päivän. Siellä oli jotenkin vaan niin kotoisa olo!

....Oon mä täällä shoppaillutkin, mm. ihanan pitkän beigen takin, beiget korkokengät, paitoja, laukkuja... Vois joskus käskeä tota yhtä nappaamaan musta jotain kunnon kuvia, ettei tarvi aina kännykkä kuvia katella. Nyt vähän sipeä ja salkkareita,

palaillaan!

xxx

Elämää Waterfordissa

Sängyssä makoilua, shoppailua, leffojen katselemista, kuuman kaakaon juomista, suklaan syömistä ja kokkailua.

Meininki täällä päin on siis aika rentoa eikä syksystä ole vielä tietoakaan. Aurinko paistaa ja kaikkialla on vihreää, täytyy myöntää että on hiton piristävää hengailla topissa tähän aikaan vuodesta. Sisällä on sen sijaan kylmempi, mut onneks mun valkoset pehmeät pörrösukat pelastaa tilanteen!

Tässä meijän talossa asuu kylläkin vähän hämärää porukkaa... Meijän yläkerrassa asuu pariskunta joka riitelee ihan kokoajan! Joka päivä, koko päivän ja se kestää kolmeen asti yöhön ja seuraavana päivänä sama juttu.. Oikeastaan ne ei riitele ne karjuu toisilleen, ei tiietä mitä helvettiä siellä on oikeen menossa ku kuuluu rytinää ja huutoa ja karjuntaa... Eipä sille oikeen mitään voi tehdä, kun ei tiietä minkälaista porukkaa siellä oikeesti on, parempi kun ei sotkeudu muiden asioihin. Mutta jumalauta tekis mieli huutaa et "SHUT THE FUCK UP!!" No, ehkä ensi kerralla.

Elämä täällä jatkuu normaalina ja odotetaan, että saatais joku kunnon kämppä jostain isommasta kaupungista josta mäkin voisin hankkia duunia ja alkais elämä täällä kunnolla rullaamaan, nyt täytyy vaan nauttia!

Pieni mutta mukiinmenevä

Hello!

Nyt mullakin, tai siis meilläkin, on vihdoin oma pieni kotikolo, jihuu!

Tällä hetkellä asutaan Waterfordissa, mutta tarkotus ei ole jäädä tänne pitkäksi aikaa, näillä näkymin suuntana olis Dublin parin kuukauden sisällä, mutta voihan olla et päädytäänkin Corkiin, aika näyttää.

Avaimen saatuamme alko siivousurakka, tää kämppä oli nimittäin ihan järkyttävässä kunnossa! Hämähäkkejä ja niiden seittejä, multaa, likaa ja ties mitä muuta paskaa! Meillä meni koko iltapäivä ja ilta pesuaineiden ja rättien kanssa. Imuri oli ihan pyllynreiästä ja kesken mun säälittävän imurointi-yrityksen se sit päätti aukaista itsensä... No kuitenkin, tuntien päästä täällä alko näyttmään ihan jeesiltä ja alettiin kantaa meidän tavaroita sisälle, tällä hetkellä se näyttää tältä:

Täytyy sanoa että kyllä tämä meidän pikku kämppä hotellit voittaa! Molempien huulille nous hymy, kun saatiin kuulla että saadaan vihdoin oma koti. Täällä sitä ollaa.

Kaksitoista päivää

Hellurei!

Täällä sitä nyt sitten ollaan, Irlannissa.

Kämppä on vielä hakusessa, mutta siihen on omat syynsä joihin me ei voida vaikuttaa. Tuntuu vaan turhauttavalta, kun ei ole omaa kotia missä olla ja minne mennä.. Tällä hetkellä fiilis on siis aika koditon. Ensi viikolla kaiken pitäis olla kuitenkin selvää ja asiat alkaa rullaamaan. Ja kun se oma koti vihdoin löytyy se on ehdottomasti kaiken tän odottamisen arvosta, niin sanotusti vaikeuksien kautta voittoon.

Oon ollu täällä nyt kaksitoista päivää ja ollaan käyty Corkissa, Dublinissä ja Kilkennyssä, yövytty hotelleissa ja Davidin vanhemmilla. Käyty leffassa, syömässä itsemme ähkyksi monet kerrat ja teetä juotu ainakin liikaa haha!

Täytyy kyllä sanoa etten vieläkään tajua olevani täällä, alitajuntani mukaanlukien, sillä nään öisin ihan ihmeellisiä unia! Ehkä kun sen kämpän löytää ja pääsee normaaliin elämään tää alkaa tuntua realistiselta.

Tällä hetkellä istun D:n vanhempien sohvalla ja D töissä, on tää vähän outoa hengailla sen vanhempien kanssa, mutta onneks ne on hirmusen mukavia, eikä kaikkien kysymysten keskellä tule tylsääkään... Täällä pyörii myös suloinen valkoinen westie, Rosie, joka saa multa kuulemma ehkä vähän liikaakin huomiota haha.

Vaikein asia mun lähtemisessä oli mun ystävät.. ja mitä pakkaan mukaan haha! Kaikki mun ihanat kengät jäi kotiin, koska mun laukut oli valmiiks jo niin painavat. Yhdet korkkarit sain napattua mukaan, ja mun kahdet conssit haha! Kumpikin mun laukku paino kaksikymmentäneljä kiloa, eli ylipainoa tuli yhteensä kahdeksan kiloa eli rahaa meni kentällä kahdeksankymmentäkahdeksan euroa, saatana! No, pääasia että laukut tuli hyvin perille.

Blogia yritän päivittää aktiivisemmin, kunhan nyt jotain muutosta tapahtuu, kai sitä pitää vaan nauttia tästä tekemättömyydestä, kun vielä voi olla tekemättä mitään!

Palaillaan

xxx