Kaksitoista päivää

Hellurei!

Täällä sitä nyt sitten ollaan, Irlannissa.

Kämppä on vielä hakusessa, mutta siihen on omat syynsä joihin me ei voida vaikuttaa. Tuntuu vaan turhauttavalta, kun ei ole omaa kotia missä olla ja minne mennä.. Tällä hetkellä fiilis on siis aika koditon. Ensi viikolla kaiken pitäis olla kuitenkin selvää ja asiat alkaa rullaamaan. Ja kun se oma koti vihdoin löytyy se on ehdottomasti kaiken tän odottamisen arvosta, niin sanotusti vaikeuksien kautta voittoon.

Oon ollu täällä nyt kaksitoista päivää ja ollaan käyty Corkissa, Dublinissä ja Kilkennyssä, yövytty hotelleissa ja Davidin vanhemmilla. Käyty leffassa, syömässä itsemme ähkyksi monet kerrat ja teetä juotu ainakin liikaa haha!

Täytyy kyllä sanoa etten vieläkään tajua olevani täällä, alitajuntani mukaanlukien, sillä nään öisin ihan ihmeellisiä unia! Ehkä kun sen kämpän löytää ja pääsee normaaliin elämään tää alkaa tuntua realistiselta.

Tällä hetkellä istun D:n vanhempien sohvalla ja D töissä, on tää vähän outoa hengailla sen vanhempien kanssa, mutta onneks ne on hirmusen mukavia, eikä kaikkien kysymysten keskellä tule tylsääkään... Täällä pyörii myös suloinen valkoinen westie, Rosie, joka saa multa kuulemma ehkä vähän liikaakin huomiota haha.

Vaikein asia mun lähtemisessä oli mun ystävät.. ja mitä pakkaan mukaan haha! Kaikki mun ihanat kengät jäi kotiin, koska mun laukut oli valmiiks jo niin painavat. Yhdet korkkarit sain napattua mukaan, ja mun kahdet conssit haha! Kumpikin mun laukku paino kaksikymmentäneljä kiloa, eli ylipainoa tuli yhteensä kahdeksan kiloa eli rahaa meni kentällä kahdeksankymmentäkahdeksan euroa, saatana! No, pääasia että laukut tuli hyvin perille.

Blogia yritän päivittää aktiivisemmin, kunhan nyt jotain muutosta tapahtuu, kai sitä pitää vaan nauttia tästä tekemättömyydestä, kun vielä voi olla tekemättä mitään!

Palaillaan

xxx

Kesä tulee, kiirettä pitää ja lähtö lähestyy

Aamuvuoro, iltavuoro, aamuvuoro, iltavuoro....oma huone, netflix, sänky ja nukkuminen.

Näistä mun viikot kutakuinkin koostuu. Tällä hetkellä vietän vapaata viikonloppua Nummelassa Kristan luona, ihanaa olla täällä pitkästä aikaa!

Viime kuussa musta tuli Helsinkiläinen, kun mun perhe muutti Malminkartanoon ja nyt mullakin on sitten oma huone. Outoa. Samoihin aikoihin D oli Suomessa käymässä viisi ihanaa päivää, itkuhan siinä tuli kun sen piti lähteä takaisin kotiin...

Aika menee ihan älyttömän nopeasti, ihan kohta on jo Kesäkuu! Tiedän, että kesä tulee menemään ihan älyttömän nopeasti, mulla kuitenkin on juoksevia asioita hoidettavana ja ihmisiä nähtävänä vaikka kuinka ja kaikkialla pitäis käydä, ennenkun lähden Elokuussa Irlantiin. Ja kyllä, nyt se on siis 110% varmaa, menolippu ostettu. Hienoa sanoa, että mä oikeasti nyt lähden sinne! Moni tätä on epäillyt ja kysynyt, olenko tosissani, mutta kyllä olen ja tässä todiste. Joten kaikki jotka ei ole uskonut, että oikeasti lähden voi katsella taivaalle, kun mun kone lähtee Elokuussa kohti Irlantia, menolippu kädessä ja neljäkymmentä kiloa tavaraa mukana, haha.

Tiedän, että mulla tulee kauhea ikävä ihania ystäviäni ja varsinkin Kristaa.. Ystävät on ollu mulle aina ihan älyttömän tärkeitä ja suuri osa mun elämää. Tiedän kuitenkin ettei kukaan tärkeä ihminen tule katoamaan mun elämästä vaikka täältä pois muutankin. Ystävät pysyy aina lähellä vaikka itse olisinkin kaukana. Puhelimet toimii aina ja niin myös skypet ja kaikki. Eikä tää mun blogikaan tule olemaan näin kuollut, sillon alan päivittelemään tätä ihan aktiivisesti ja saan myös hyvän kameran käyttööni, jee!

Mutta nyt pitää elää hetkessä! ...

...siispä menen syömään Kristan ja Jessen jääkaapin tyhjäksi, hirmunen nälkä!

Kiitos ja näkemiin.

You better work bitch

Hello!

 

Oon ollu koneella viimeks reippaasti yli kuukaus sitten, oikestaan viimeks sillon kun kirjottelin edellistä postausta. Nyt teen tällaisen pikapostauksen kuluneesta kuukaudesta, koska kohta pitää mennä taas nukkumaan, haha!

 

Tosiaan, edellisessä postauksessa kerroin ehkäpä saavani töitä yhdestä kahvilasta ja sain sitten sen paikan ja tällä hetkellä häärin siis Bon Temps cafén vakkarina Saidan kanssa, ihan mahtavaa! Joten oon tehny viimesen kuukauden aikana tehny joka viikko about 50h töitä ja enemmänkin, sen verran voin kertoo ettei kaks duunia ole mitään herkkua... 15h päivät on aika uuvuttavia ja siinähän ne päivät kuluukin, duunia tehdessä. Mut hassua että viel vähän aikaa sitten olin tilanteessa, jossa mulla ei ollu töitä ollenkaan, nyt mulla olis enemmän tunteja tarjolla kun mitä ehdin tekemään. Säästöjä siis kertyy ja enää 4 kuukautta ja 28 päivää niin oon Irlannissa, pysyvästi, ihan hullua! 

 

...mun hullulla työvauhdilla on ollut kyllä ikäviä seurauksiakin... Joskus pienempänä sain migreenikohtauksen ja sitä sitten tutkittiin että mitäs.. En muista yhtään mitä lekuri sillon sanoi (olin ehkä 6-vuotias) ainut asia minkä muistan, olin että pitää syödä vahvempia särkylääkkeitä, jaahas.

Tällä hetkellä mun päivät starttaa klo.5:05 kun herätyskello soi ja töihin kahvilaan klo. 6:30, kahdelta päästessäni säntään toiseen työpaikkaani kolmeksi ja sieltä pääsen lähtemään klo.21:00, eli olen kotona about 22:00 ja seuraavana päivänä herätyskello soi 5:05... pakostikin sitä univelkaa kertyy ja päivä päivältä oon väsyneempi.. Onneks tällasia päiviä on vaan kaks viikossa, mutta kyllä sekin tuntuu! Ruokailu unohtuu, koska mulla ei yksinkertasesti oo rahaa ostaa eväitä mukaan mun toiseen duunipaikkaan, eli 13:00 jälkeen en pysty yleensä syömään mitään ennenkun oon kotona... terveellistä joo. No kuitenkin tää jatkuva rutiini on laukassu mulle migreenin, tai oikeastaan ainahan mulla särkee päätä, mutta Kristalla ollessani vapaa viikonloppunani makasin yhden kokonaisen päivän peiton alla jäätävässä migreenissä... Sen jälkeen mulla oli viikon putkeen laatta lentämässä missä välissä vaan ja päätä särki niin perkeleesti, väsytti ja nukuin kokoajan ja kuumekin nousi! Viime viikon tiistaina kävin sitten neurologin vastaanotolla ja sain migreenilääkkeitä mukaani. Kahta duunia en siis todellakaan voi jatkaa jos haluun pysyä terveenä! Kahvilassa viihdyn ihan älyttömän hyvin ja mulla on aivan varmasti maailman ihanin pomo! Koko kahvila on niin ihana, saan vastuuta ja olla just sellanen kun oon, kuunnella hyvää musiikkia ja hääriä kahvikoneen ääressä ja olla ihanien ihmisten äärellä. Täydellistä! Harvemmin tulee sellanen työpaikka vastaan, josta ei edes malttaisi lähteä työpäivän päätyttyä, mieluusti jäisin sinnekin hengailemaan haha.

 



Mulla on joka päivä superhyvä fiilis kun lähden töistä, vaikkapa vaan sekin, että onnistuin säätämään kahvikoneen myllyn täydellisesti saa mut hyvälle tuulelle ja tiedän myyväni oikeasti hyvää kahvia asiakkaille. Harvassa paikassa myös panostetaan oikeasti hyviin kahveihin ja teehen, ja no oikeastaan kaikkeen! Mutta Bon Temps ei olekaan mikä tahansa kahvila, kuten ollaan moneen kertaan todettu! ;)

 

Muutakin ihanaa sisältyy seuraavaan tulevaan kuukauteen:

muutetaan mun perheen kanssa uuteen kotiin Malminkartanoon. rivitaloon, ja saan ihan oman huoneen! Ne jotka ei tiedä, en ole ikinä elämässäni muuttanut enkä ole ikinä elämässäni omistanut omaa huonetta, no nyt ne kaksi tapahtuu samaan aikaan. Kaiken kukkuraksi ihana mieheni tulee käymään suomessa!! Viisi kokonaista päivää saan viettää D:n kanssa Helsingissä ihan kahdestaan, sitä odotellessa! <3

 

...Hups ei tästä nyt tullutkaan mikään pikapostaus, hahaha. No mutta nyt pitääkin jo mennä pikkuhiljaa nukkumaan, aamulla taas ahkerana töihin.

Hyviä öitä ja palaillaan! :) xx

Kohti talvea

Home sweet home to my future home // Joulutunnelmaa // Luulin jo yks aamu että olis lunta, mutta jäässähän ne lehdet vaan oli 

 

Hrrr... Tänää kaivoin ensihätään vähän lämpimämmän takin jostain laatikosta, tosin voi olla että käytän kuitenkin tota nykyistä takkia, se on niin kiva, heh. Ehkä mun pitäis yrittää löytää jostain kätköistä joku kivempi lämpimämpi takki. Ja jostain syystä on myös pakko aina hommata joka talvi uusi takki? Nyt en saa mielestä yhtä mustaa ihanaa karvatakkia, jonka näin Mangossa.... rakkautta!

Eilen ja tänään on ollut muutama työhaastattelu, saa sitten nähdä miten tässä nyt käy. Molemmat paikat joissa oon käyny on vaikuttanu tosi kivoilta, pieniltä ja kotosilta. En osaa enää jännittää työhaastatteluja, on vaan kiva höpötellä uusille ihmisille ja juoda kahvia! Oikeastaan tulee vähän sellanen olo, että olisin jossain pika-deitti hommassa: kerrotaan about vartissa niin paljon itestään kun vaan ehtii, vastataan kysymyksiin ja kysytään ite jotain, haha!

 

Joulukin tulee kohta - wää! Mihin tää aika oikeen menee? Toisaalta hyvä vaan, joulu menee aina tosi nopsaa ja sitten onkin jo tammikuu, jolloin tapahtuu todennäköisesti jotain oikein kivaa... ;) Oon oikein ilonen, ettei lunta ole tullut vielä, oon ehtiny jopa hyväksyä sen faktan, että talvi lähenee päivä päivältä. Nyt on jo niin kylmä, että lunta tulee ihan milloin vain, ehkä jopa hieman odotankin sitä. Jouluna kuuluu olla lunta aina uuteen vuoteen asti. Sen jälkeen se voiskin sulaa pois kokoaan, vois tulla kevät ja pitkä kesä, kitoos.

 

Taaskaan mulla ei ole yhtään mitään asiaa, miks näistä postauksista tulee aina niin tylsiä? Haha. Mun päivät menee kutakuinkin kotona syödessä ja koneella ollessa.

Yes, very interesting. :-)

Ehkä postailen sitten kun on jotain kertomisen arvoista tapahtunut! ....toisaalta pari kaveria yllytti tekemään jonkunlaisen kuvakollaasin tai jotain, ehkä väsään sellasen sit jossain vaiheessa, ehkä jo tänään jos on tosi tylsää. See ya!

Ireland, part two

Tässä vähän lisää Irlanti kuvia. Sain digikamerallani muutaman kuvan Waterfordista ja Kilkennystä ennenkun siitä loppui akku. Tietenkään mulla ei ollut laturia mukana, koska katsoin kotona akun olevan täysi. Digikamera on kyllä aivan täyttä farssipaskaa.

Kunnon kamera ois jees!

 

 Tää taitaa olla ainoa kuva, jonka Waterfordista otin, haha.

...Sitten alkaakin Kilkennyn kuvat:

 Jumatsukkeli, en siis ole ikinä eläissäni nähnyt näin vihreää ruohoa!! Katottiin siellä suu auki, että ihan kun maisemat oltais photoshopattu, mutta näköjään ruoho sitten tosiaan on vihreämpää aidan toisella puolella, haha!

Kilkennyssä, ja muuallakin, oli niin mielettömän idyllistä. Molemmat meistä pysty kuvittelemaan itsemme sinne asumaan idylliseen pieneen taloon, auto pihassa, lapset kirmailemassa vihreillä niityillä. Haha kuulostaa ihan joltain elokuvalta, mutta siellä ollessamme tuntui, että oltais oikeasti jossain elokuvassa. Niin epätodellista!

 

Haha mua naurattaa tää kuva, käveltiin jonkun koulun ohi, jonka pihalla oli varmaan kahdeksankymmentä jätkää, joista suurin osa oli hyvännäkösiä. Haha mun piti ottaa niistä kuva, mutten oikeen onnistunut siinä.. Taisin saada muutaman oudoksuvan katseen ohikulkijoilta, hups!

 
Pitihän mun matkallakin mässäillä, tilasin jossain kahvilassa itse tehtyä suklaakakkua, jonkun ajan päästä ne toi mulle ton näköisen lautasen mun eteen, ah nam! Rakastan, kun Englannissa ja Irlannissa aina lämmitetään suklaakakut ja annetaan kermavaahtoa kaupan päälle. Mussutin aivan onneissani ja ruogasmeissani tota kakkua kerman kera, aivan älyttömän hyvää!

  

Noista maisemista oli vaikeaa tulla takaisin kotiin, Irlannissa ei ollut tietoakaan syksystä ja aurinko paistoi ja Suomeen tullessa kaikki loputkin lehdet oli tippunut, taivas harmaana ja ilma jäätävän kylmä....
Mutta tosiaan onneksi siihen tulee muutos piakkoin ja tää tyttö asustelee kuvien maisemissa vakituisesti! Sanoi kuka vaan mitä tahansa Suomen puolesta, mä en tänne jää. Suoraan sanottuna vihaan tätä paikkaa. Kyllä mä ainakin mielummin elän tollasissa maisemissa ja kohteliaiden ihmisten ympärillä, kun Suomessa! Syitä mun lähtemiseen on hyvin monta, eikä tää ollut mikään hetken mielijohde, jos joku sitä miettii.

...Tällä hetkellä mun pää lyö aivan tyhjää. Ihanaa vaihtelua, ettei päässä liiku mitään! Kotona on aina niin laginen olo ja väsyttää kokoajan. Vielä ei ole tylsyys iskenyt, mutta jossen keksi mitään tekemistä viikonlopulle, saattaa olla että saan jonkun turhautumiskohtauksen, haha!
Nyt taidan mennä vähän syömään, palaillaan! :-)

Pikku juttuja

Heipsun!

 

Istun koneella ja syön pähkinäsuklaata pitkästä aikaa. Kieli on jo siin kunnossa et mun pakko-dietti alkaa olla ohi, haha. Tänään en tee yhtään mitään. Olen vaan kotona, koneella ja syön. Mulla oli erittäin hämmentävä ja henkisesti tosi rankka viime viikko, perjantaina menin kuitenkin Kristan luokse tylsyyttä pakoon ja tämän ihanan naisen seuraan.

Perjantaina siemailtiin Kian ja Kristan kanssa hieman viiniä, josta ilta jatkui Antonioon... Sitten kun vielä muistaisi mitä oon ihmiselle puhunu, hups. Lauantaille odotin aivan jäätävää darraa, mutta herättyäni kuitenkin ihmettelin ettei päähän särkenyt, ei huonoa oloa, ei mitään, miten tää on mahdollista?

Pakko kertoa tähän väliin vähän johdantoa seuraavaan juttuun, haha! Viime viikon sunnuntaina, kun olin Kristalla ja oli aikamoinen darra, päätettiin tilata koti-ovelle ruokaa. Formula pizzasta tilattiin safkat kummallekin ja tilauksen toimitti joku nuori jätkä. Se kämppä näytti järkyttävältä sillä hetkellä ja tää jätkä kommentoikin sitä "Jaaha, täällä on tainnu olla bileet". Ei siinä vielä mitään, mutta nyt lauantaina päätettiin taas tilata safkaa samasta paikasta koti-ovelle asti, niin eiköhän se kämppä näyttäny taas kun bileiden jäljiltä ja mulla tais olla vielä samat vaatteetkin kun viimeksi. Aloin nauramaan kun avasin oven ja sama jätkä seisoo siinä kun viimekin viikolla, kattelee kämppää ja sanoo: "Joo mä en taida sanoa yhtään mitään" ja vähän naureskelee samalla. Hahah oh man...

Lauantai päivä meni kuitenkin sohvan pohjalla makoillessa, väsytti perkuleesti. Illemmalla Krista lähti Kian kanssa Indiedaysin järkkäämää blogigaalaan ja mä jäin Kristalle yksin siemailemaan viiniä, hahah. Kia ja Krista tuli illemmalla taas tuomaan valoa elämään ja ilta jatkui sitten, yllätys yllätys, Antonioon! Sunnuntaina heräiltyämme lähdettiin käymään Formula pizzassa ja sama nuori jätkähän se siellä taas oli. Mua ei oo nolottanu pitkään aikaan noin paljo, hahah.

Maanantaina mentiin vähän kuvailemaan Kristan kanssa, siit ei tullu oikeen mitään kun auringonvalo tuli jostain iha perseestä ja kamerassa asetukset huonosti... Jotain saatiin kuitenkin nappastua:

 

Oon ihan rakastunut tohon mun huiviin! Mua naurattaa, kun Krista aina sanoo että toistelen sitä kokoajan, mutta näin on! Jätin mun mustan tuubikaulahuivin vahingossa Lontooseen kaverilleni, ja en todellakaan ole Suomessa ilman kaulahuivia. Ensimmäistä päivää kun olin Suomen puolella menin aivan mielettämön ärsyyntyneenä Zaraan katsomaan kaulahuiveja, koitin miljoonaa eri huivia eikä mikään ollut musta kiva. Sitten nappasin käteeni tän, väri ainakin oli kiva, mutta muuten se oli ihan siedettävä, joten ostin sen. Nyt myöhemmin tajusin, kuinka hyvä ostos se oli! En oo kyllä varmaan ikinä maksanut kaulahuivista kahta kymppiä, mutta onneksi tällä kertaa maksoin. Love it.

Mulle on tapahtunu aika paljo isoja juttuja mun elämässä lähiaikoina, en millään pysty olla kertomatta, haha. Vaikka asiat on varmoja, niin silti jotenkin epäröin kertoa. Ehkä mä sitten uskaltaudun, joten here we go: Olen jälleen kerran sinkkuna, koska olen muuttamassa kesällä Irlantiin. Asia on varma, enkä takaisin ole tulossa ihan vähään aikaan. Vaikka fiilis on haikea tietystä syystä, en voisi olla enemmän innoissani muutosta! Mun ihan ensimmäinen oma koti ja ensi asunto tulee olemaan Irlannissa, ihan jees hei. Sen lisäksi meijän perhe muuttaa nykyisestä asunnosta johonkin toiseen kämppään alkukeväästä, en ole siis ikinä eläissäni muuttanut ja nyt kevään puolella tulee kaksi muuttoa putkeen neljän kuukauden sisällä! Näin se elämä voi vaan muuttua pienessäkin hetkessä.

Ehkä mä nyt kestän tän tulevan talven paremmin, kun tiedän että se on viimeinen talvi pitkään aikaan, HALLELUJAH!

Vain viikko elämää

Onhan täällä Suomessakin tapahtunut paljon asioita tuloni jälkeen. Olen potenut "Suomi-depressiota" eli ihmisten kielellä vituttaa olla Suomessa, mielummin olisin Irlannissa. Joka päivä ärsyttää eri asiat, mm. se, että miks ihmisten pitää olla niin älyttömän epäkohteliaita? Yksinkertaiset sanat, jotka suomalaisten pitää oppia on: "Kiitos" ja "Anteeksi". En ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa...

 

Suomi-depression lisäksi on tapahtunut kivojakin juttuja, viikko sitten lauantaina olin pitkästä aikaa Nummelassa Kristan luona (<3) ja tiedossa olikin halloween-pippalot Antoniossa. Minä, Kia ja Krista pukeuduttiin jätesäkkeihin ja laitettiin meikkiä naamariin ainakin liikaa! Kivaa oli ja juotua tuli, sunnuntaina sitten makoiltiinkin Kristan kanssa koko päivä sängyssä puolikuolleina...

 

Sitten vielä: monen vuoden harkinnan jälkeen vihdoin uskaltauduin ottamaan kielikorun! Syke oli sadassa ja miljoonassa, kun istahdin lävistäjän pöydälle, onneksi Monika oli menossa mukana ja puristin sen kättä hulluna! Monet on sanonu, että sen ottaminen ei tunnu missään ja lävistäjäkin sanoi, että enemmän sattuu purra kieleen. Mua kuitenkin sattu sen laittaminen ja olisin mielummin vaikka purrut kieleen, tuntu et sen tekeminen olis kestäny hirveen pitkään. Onneks sen tarvitsee kestää vain kerran! Korun oton jälkeen mulla alkoikin pakko-dietti: ei maitotuotteita, sitrushedelmiä, kovia tai liian kuumia ruokia pariin viikkoon. Pari ekaa päivää mulla menikin pohtiessa, mitäs pystyn ees syömään!

Tiesin kyllä "dieetistä" aikaisemminkin, mutten ikinä ajatellut asiaa sen enempää, kun että hoito-ohjeita pitää noudattaa... Oon aina pelänny vaan sen korun ottoa ja niitä verisuonia mun kielessä, en ole kertaakaan ajatellut minkälainen se kieli olisi sen itse lävistyksen jälkeen, hahah. Turvonnut, erittäin kipeä ja herkkä! Syömisestä ei tule mitään ja vettä menee ruoan yhteydessä varmaan litra suun huuhtomiseen. Kekkasin sitten kaurapuuron mitä voin syödä ilman että sattuu, haha en ikinä syö puuroa. Kyllä tämä tästä, viikon jälkeen kieli tuntuu lähes normaalilta enkä kuulosta enää r- ja s-vikaiselta, haha.

 

Mansikka-mustikka-banaani-omenamehu smoothie // Jätesäkki typyt // hyvälaatuista kuvaa suoraan nokian laatu puhelimesta // Kielikoru, haha

...Olisi vielä lisääkin asiaa vaikka kuinka paljon, mutta jätän sen toiseen kertaan, kun asiat varmistuu entisestään, pidän teitä nyt jännityksessä khihi.

 

Öitä pöitä limaiset pikku kikkurat!

Kimeä-ääninen kalloonporautuja

 Auto starttasi eilen kotipihalta klo.10:30 suuntana Riihimäki ja äitienpäivälounas koko perheen ja isovanhempien kanssa Riihimäen lasimuseossa. Rakennus oli vanha ja tosi nätti eikä ruuassakaan ollu mitään vikaa!

Hassua vaan et yleensä oon tosi puhelias eikä mua sais välillä hiljaseks millään, mut hetiku koko perhe on koossa mä hiljenen totaalisesti enkä todella oo sosiaalisa seuraa sillon. Eilen tuntu et mun isosiskon ääni porautuis mun kallosta läpi kimeydellään, kertakaikkiaan hermojaraastavaa! Kotona on aina niin hiljasta ja alkaa nykyään ahdistamaan älyttömästi jos koko perhe on saman katon alla, se tuppaa menemään älyttömäks sähläämiseks ja säätämiseks! Eiliset puheenaiheet autossa: mehiläiset ja niiden keinohedelmöitys, hunaja ja siitepöly, polkupyörät, kännykän navigaattorit ja terveellinen ruokavalio. Myöhemmin ruokapöydässä puheenaiheet vaihtui verenluovutukseen ja -paineeseen, lääkkeisiin ja hevosiin... Kimeä-ääninen isosiskoni opiskelee eläinlääkäriksi ja niitä juttuja riittää, se vaan puhuu ja puhuu ja puhuu ihan taukoamatta! Olin ihan onneissani kun päästiin takaisin kotiin ja hiljaisuus palasi. En siis ole mikään kovin perheenkeskeinen ihminen.

 

Nytkun oon ollu vaa kotona tekemättä juurikaan mitään, kaipaan ihan älyttömästi actionia ja jotain extriimiä tekemistä! Nytkin palan halusta mennä hyppelemään ja kirmailemaan ulos ylimääräisen energiani takia, menojalkakin vipattais mut ehkä siihen sais viikonloppuna vähän helpotusta. Huomennakaan en tiedä yhtään mitä tekisin ja ehdottaessani kamuille jotain tekemistä, aina on jotain muuta tai ei jaksa, jne, ja sitten ne jotka sitten vois tehä jotain, asuu kilometrien päässä...

Eilen tulin jostain ajatelleekseni et mitä tekisin jos sattuisin voittamaan lotossa, sitä ei kyl kauaa tarttennu miettii: äkkilähtö itävaltaan, sieltä englantiin, sieltä jonnekin hyyyvin kauas ja kiertäisin koko maailman kaikki paikat missä haluaisin käydä. Eli ei tartteis odotella vähää aikaa mun kotiinpaluuta, haha! Tuli eilen muutenkin taas sellanen vapauden fiilis koska täällä ei oo mitään, mikä sitois mua, en tiedä elämästä tai tulevaisuudesta vielä yhtikäs mitään, innolla odotan mitä käy ja mihin päädyn! Tänne vai jonneki muualle? Oon avoin kaikelle mitä eteen tulee. Mut luottaen siihe että kaikki menee just niiku pitää, aivan loistavaa!

 

Tulipas tekstintäyteinen postaus (ja mikä tää mun ostikkokin on??), no välillä näin.

Nyt lyö pää tyhjää

Miten voi ihminen olla näin sekaisin päivistä, eilen elin perjantaita ja nyt oon ihan sunnuntaissa...

No, jokatapauksessa lauantaina käväisin pitkästä aikaa klaukkalassa moikkaamassa Katria ja illalla mentiin Monikan kanssa helsinkiin syömään kiinalaiseen. Taisin muuten ehkä tehdä pienen virhearvion: tilattuani chilisen ruuan tarjoilija kysyi "mild, medium or hot?", minäpä otin järkevänä tyttönä mediumin, tarjoilija varmisti että olenko nyt ihan varma ja mä vaan nyökyttelen. Ensimmäisen haarukallisen jälkeen en sitten muuta maistanutkaan kuin chilin, koko suuta poltti ja yskitti. Ihan sama mitä ruokaa se olis ollu, en olis kuitenkaa maistanu mitää. Samaan pöytään tuli ulkomaalainen mies, joka kysyi mitä söin ja tilasi loppujenlopuksi samaa kuin mä, lapattuaan ruokaa naamaansa sen ilme ei värähtänytkään, mut alkoiki sitten kunnolla vetistelemään, haha.
Söin kuitenkin urheasti lautasen melkeen tyhjäks, veden kanssa, ja loput otin kotiin.

 

Eilen menin sitten taas lohjalle käymään. Illemmalla käytiin pelaamassa pienellä porukalla bilistä lohjan paikallisessa ja tein pari aika eppistä lyöntiä wohoo! Ilta ja loppuiltakin oli oikein onnistunut, "aamulla" sitten hyppäsin kahden bussiin ja kiiruhdin kotiin koiran seuraksi. Nyt oon sitten kuolemassa tylsyyteen, ehkä siks tuleeki nii paljon tekstiä, hups.

Koska elän nyt sunnuntaita syystä en tiedä miksi, en tajunnu et kaupat meneeki vast ysiltä kiinni, illan plääni on hakea kaupasta fazerin pähkinäsuklaalevy ja mennä mässäämään sitä tän päivästen salkkareiden pariin.

Jottei postauksesta tulisi ihan super-tylsää ja täynnä tekstiä, tässäpä teille selkäytimiä värisyttävä kuva joka ei liity oikeastaan mitenkää mihinkää.

Fatass kuittaa, palaillaan!

Sosiaalisuutta

Johan on ollu menevät pari viime viikkoa!

Oon kutakuinkin ollu kavereiden kanssa ja välillä sitten töissä. Viime viikkoihin on mahtunut mm. sekoilua, poreammeilua, elämäni pahin darra, saunailta, munkkipiknik kaisaniemen penkillä, vammailua, lohjailua ja nummellassa oleilua, vappuriehaa, uusien tuttavuuksian tapaamista, naurua (ja paljon), kahvin kittausta, roskaruuan syöntiä ja vaikka mitä muuta !

Pari viikkoa sitten lauantaina oli kamun tuparit Keravalla, sieltä ilta jatkui toisen kaverin aivan jäätävään huusholliin: 450 neliömetriä, kolme kerrosta ja arvo 2,5milliä... no, mikäs siellä ollessa! Viini ja vaikka mikä muu juoma virtas illan aikana kurkusta alas ja koko seuraavan päivän olo oli jotain aivan sanoinkuvaamattoman järkyttävää... ei enää ikinä tollasta!

"be coool"

Viime viikolla näin Nooraa ja Villeä ja mentiin tosiaan munkkipiknikille viettämää ennenaikasta vappua, oli hiton kylmä penkillä kyhjöttäessä, juotiin siinä kuitenkin yhet siiderit ja vedettiin parit munkit naamaam. Loppuilta menikin Hakaniemen mäkissä jutustellessa ja kuulumisia vaihtaessa. Oon nimittäin Villeä viimeks nähny joskus parisen vuotta sitten Maltalla! Ilta oli tosi mukava ja naurettua tuli kyllä, niinku muinakin päivinä.

Sitten vappendaaleniin:

Oon pitäny kirjaa millä kaikella oon jo avannu pullonkorkin ja tähän mennessä oon avannu sen juustohöylällä, paistinlastalla sekä nyt myös vispilällä, hätä keinot keksii ja vaikeuksien kautta voittoon! ;)

Tän vapun vietin siis tosiaan Nummelassa rakkaan Kristani kanssa, ilta kokonaisuudessaan oli oikein mukava, hauska ja onnistuinut. Ainoo vaa et ravasin varmaan joka toinen minuutti tupakalla (en siis normaalisti polta ku juhliessa hhe) ja pari seuraavaa päivää mun ääni kuulosti Redfoolta ja oli iha sammumaton jano, tupakka ei oo iha mun juttu...
Huomenna meenki Klaukkalassa käymään pitkästä aikaa ja sunnuntaina sitten kohti Lohjaa !

Palaillaan taas pienet vapputontut ;)

Paniikki

Huomenta päivää!

Eilen yhdeltä yöllä pääsin kotiinkin asti... Nummelasta autokyyti starttasi jo vähän ennen kahtatoista kohti Tikkurilaa, siitä meninkin Starbucksin kautta helsinkiin tapaamaan kieikurssi-kaveriani, joka tuli Joensuusta asti tänne, ihan huippua! Illemmalla menin käymään kaverilla Kulosaaressa ja oli tosi rento ilta: juteltiin kaikennäköstä, kuunneltiin musaa, kokkailtiin, juotiin lasit valkkaria ja löhöttiin sohvalla.

 

Ennenkun lähdin Kristalta, päätin tällä kertaa jättää pienen muiston sen kämppään.... Oli nyt pakko ottaa sama kuva mikä Kristankin blogissa on: 

Kirjotin kirjeen jossei ollut oikein päätä eikä häntää ja asettelin canarialta tuomat suolansirottimet uuteen uskoon.. Sen lisäksi vaihdoin Kristan läppärin taustakuvana toimineen Macklemoren ehkä järkyttävimpään kuvaan ikinä! :D

Tähän hetkeen ja tunnelmiin:

Keväällä multa leikattiin vasemmalta puolelta viisaudenhampaat ja nyt olis vuorossa sitten oikea puoli..... Toisaalta on ihanaa päästä eroon tästä mun varmaan puoliks mädästä hampaasta, mutta pelkään niit piikkejä nii sikana et sydän pamppailee jo nyt iha tuhannessa..... hyi kamala ku vaa mietinki sitä neulaa joka menee mun kitalakeen ja ikeniin.....

 

Katotaan jäänkö henkiin vai saanko sydänkohtauksen!

työhaastattelusta takkiostoksille

Hola hola!

Tänään oli aivan turhaan jännitetty työhaastattelu, joka meni siis oikein hyvin: en puhunut liian nopeasti (joka on saavutus multa!), olin hyvällä tuulella nii hymy oli herkässä ja osasin selittää kaiken tarpeellisen mitä kysyttiin, wuhuu!

En nyt uskalla sanoa, että "tottakai se paikka on mun" kun elämästä ei ikinä tiedä, mutta oikein lupaavaltahan se vaikuttaa! Koevuoro on ensi viikolla ja silloin katselen vähän paikkoja etc.

Koko haastattelu kesti ehkä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen päätin lähteä kiertelemään kauppoja, kerta kun helsingissä ollaan! Mukaan tarttui Sokokselta vaalean luumun värinen huulipuna ja kevät-takki Vero Modan alennuksesta, (24,95€) oli sitten pakko ostaa tämä ihanuus:

(päällä se kyllä näyttää kivalta!)

hihat ovat 3/4 ja malli tollanen "säkkimäinen", mutta ostin H&M:ltä ohuen mustan vyön joka menee ton kanssa juurikin passelisti, tällainen takki tällä kertaa. Vaikka kuva on mustavalkoinen, niin takin väri on täsmälleenkin tuollainen: suhteellisen vaalea harmaa.

Kävin moikkaamassa kamua Fazerissa ja sain latenkin mukaan juttutuokion päätyttyä, on kyllä ikävä sinne paikkaan ja varsinkin tätä kyseistä työntekijää, ihan paras työkamu!!

Nyt lähiaikoina on ollut sellainen fiilis, et kaikki menee ihan putkeen. Vaikkei mun elämässä olekaan enää sitä "special someone":ia, asiat alkaa silti järjestyä ja mennä just niin, kuin niiden pitääkin. Nyt voin vihdoin keskittyä vain itseeni ja siihen, mitä mä oikeasti haluan. Olla kavereiden kanssa niin paljon kuin haluan, mennä ja tehdä mitä itse vain haluan, ilman että tarvitsee miettiä mitään sen kummempia. Kunhan siis vain menee ja tekee: jälkeenpäin sitä sitten vasta mietitään !

Elämä kyllä kuljettaa, jos vaan uskaltaa heittäytyä sen kuljetettavaksi.

Huomenna sitten, minnekäs muuallekaan kuin: Nummelaan!

Odotan ihan älyttömästi sinne menoa <3

Nyt vituttaa

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
Mulla hajoaa pää!! ;-( Kerrankin kun mulla olis mahiksii kukkaron puolesta mennä jonnekin lämpöseen, en saa ketään lähtemään mun kanssa! Vai kuulostaako kaksi viikkoa yksin Meksikossa turvalliselta? Joo ei mustakaan...

Löydän kokoajan jotain ihan superhalpoja matkoja Teneriffalle, Meksikoon ja Tunisiaan, miksei kukaan oo valmis vaa lähtee ?

Työt ymmärrän ettei välttämättä saa lomaa (tai voihan sieläkin kysyä ?) mut koulusta vois ottaa lomaa, ei se pari viikkoa maailmaa kaada ja saahan ne tenttikirjat mukaan, tai ainakin musta se olis totally worth it !

 

Englantiin voisin hyvin kyl mennä yksinkin, koska oon ollu siellä jo monta kertaa aikasemmin ja tunnen paikat, ja on kavereitakin siellä, mutta mutta haluan lämpimään tällä kertaa....

Vai pitäiskö vaan repästä ja ottaa yksin äkkilähtö jonnekin turvalliseen kohteeseen...?

Jossei kukaan oikeesti lähe nii mä meen, WORLD TRY TO STOP ME !

Story of my life:

            

Haha toi video on vaa nii loistava, kuvastaa hyvin mun fiilistä !

Haiskahtaa muutokselta

Tämä on taas niitä päiviä: Herätys soi kahdeltatoista, kahdeksi töihin ja sinne tullessani saan kuulla, että perjantaina on tullut uudet työvuorolistat ja mulla ei ole vuoroja, for a long time !

Työkaverini suusta: "En usko et sulla on nyt yhtään vuoroja, kun tänne on tullu nyt pari uutta työntekijää."

No, vittuako tässä sitten: eikun kotiin työhakemuksia täyttelemään !

Oman sitoutumisen, ahkeroinnin, kärsivällisyyden ja ennenkaikkea joustavuuden jälkeen palkkioksi sain huutoa, palkat yli kuukauden myöhässä ja epäsäännölliset työajat, jotka vaihtui kokoajan.

Voin vaikka joskus tehdä koosteen työsähläyksistä !

  

Kaiken tän jälkeen olo on tällanen:

...ERITTÄIN HELPOTTUNUT !
Voisin mennä kaduille huutelemaan hallelujaa, kun tuskin enää tarvitsee mennä luuttuamaan Café Kökkösen likasia lattioita ! :)

 

 Pari työhakemusta oon jo laittanut:
toisen Ekbergiin ja toisen Kaffa Roasteryyn, saa nähdä mitä sieltä vastataan, enköhän mä nyt jostain töitä nappaa itelleni, vaikka sitten sieltä kaupan kassalta jossei muuta.

....Sen lisäksi hain kesätöihin Yhdysvaltoihin lastenhoitajaksi, olisi niin mahtavaa!!!!
Toivon todella, että sieltä kuuluis jotain, joten nyt kaikki laittaa nakit ristiin tän asian puolesta! ;)

 

Lyhyesti kuitenkin vielä viime viikonlopusta: perjantaina otin suunnaksi taas jälleen kerran Nummelan ja käytiin Nedissä kattomassa Get Downin menoa, hyvähän siellä oli meno ja juomat maistu pitkästä aikaa, haha. Oli muuten erittäin hämmentävää, kun vessajonossa ollessani joku tyttö kattoo mua ja sanoo sitten vähän ajan päästä: "Mä oon lukenu Kristan blogia, nii tiiän kuka oot!" siinä menin sitten vähän hämmennyksen valtaan ja yritin sönkätä jotain takasin, hehe. :)

Loppuillasta vaan sen verran, että nukuin ehkä kolme tai neljä tuntia ja seuraavana päivänä väsyttikin  aivan älyttömästi!
Lauantaina meidän ei pitänyt mennä minnekään, mutta sitten päätettiinki mennä yhdelle kaverille solariumiin, alottelemaan ja jatkettiin siitä matkaa Nediin ja Antonioon, huhhuh mitä touhua. :D

 

Ens viikonloppuna on kaverin synttärit ja suuntana on Klaukkala ja jatkoille Helsingin Amarilloon, viime vuonna samaisilla synttäreillä meno oli ehkä vähän liian railakas, tai näin mä muistelisin........

 

Tulipas tekstintäyteinen postaus, no välillä näin. Nyt meen syömään ja nukkumaan, mielenkiintoista eikö vain ?
No mutta Ungalaa !

Home again & fakta about Lettu

Heipsun !

Viikon Nummelassa oltuani olen nyt rantautunut, taikka raahautunut, takaisin Myyrmäen hoodseille. ...vähän tylsää sinänsä, Kristan luona vois olla vaikka kuinka pitkään, ihana ihminen<3

 

Jeffrey Campbellin uutukaiset piikilliset-korkkarit odottivat minua kotona kiltisti laatikossaan, koitin niitä ja ne olivatkin ihan sopivat!! Nealla niitä koitettuani ne tuntuivat vähän isoilta, mutta minun yksilöni olivat täydelliset, vain päkiätyynyt pitää lisätä ja muy bien! :)

 

.....Asiasta toiseen: itse tykkään lukea muiden blogeista "Tietoja minusta"-postauksia. Hauska tietää kaikennäköistä ihmisistä, joita ei oikein hyvin tunne tai sitten jos on tuttu kyseessä, pitää itekseen tietovisan mitkä kohdat sai oikein. Siksipä mä päätin kertoa tänne vähän informaatiota itsestäni! :)

 

 

*********

 

*En yleensä käytä korkokenkiä, koska tunnen oloni liian pitkäksi ja kaikki tuijottaa, silti omistan niitä monet parit.

*Mottoni on: "Kerran sitä vain eletään" ja "Kaikkea pitää kokeilla" tottahan se on. :)!

 

*Rakastan meikkaamista, toisten ja itseni, aamuni alkavat aina meikkaamisella.

*Tykkään kokata nami ruokaa ja varsinkin leipoa kaikennäköisiä herkkuja!

 

 

*Inhoan yli kaiken sipulia ja kaikkea mikä muistuttaa koostumukseltaan majoneesia.

 

*Olen älyttömän nirso ja mussutan aina herkkuja.

 

*En ole ollenkaan tyytyväinen hampaideni luonnolliseen väriin, koska ne ovat keltaiset. Niinpä haluaisin valkaista ne.

 

*En omista yksiäkään tekoripsiä, enkä ole ikinä ottanut ripsienpidennyksiä tai koittanut edes tekoripsiä, saatika sitten harkinnut asiaa.

 

*Olen nukkunut koko elämäni ajan samassa huoneessa koko perheeni kanssa, eli omaa huonetta en ole ikinä omistanut.

 

*Yläasteella kuuntelin mm. Iron Maidenia, Children Of Bodomia ja Lamb Of Godia, eipä nyt uskoisi!

 

*Olen soittanut bassoa ja pianoa.

 

 

*Omistan liikaa vaatteita, mutten ikinä löydä mitään päällepantavaa (tämä yleinen naistenongelma)

*Autokoulua kävin yhteensä 13kk, nyt kortti on kuitenkin taskussani.

 

*Kotona sänkyni laidalla on aina kolme pehmolelua: Vaaleanpunainen nalle, harmaa elefantti sekä vaaleansininen kummitus.

 

*Rakastan Englantia maana ...ja sitä brittiaksenttia. ;)

 

 

*En pysty nukkumaan ilman korvatulppia.

 

*Opin juomaan teetä vasta kunnolla oltuani Englannissa ja kahvi tuli tutuksi ensiapukurssilla yläasteella, ei siellä muuten olisi pysynyt hereillä!

*Minulla on keskivaikea lukihäiriö, joka todettiin vasta lukion toisen vuoden lopussa.

*Omistan kaikki suomessa ilmestyneet tuotantokaudet Simpsoneista.

*Käytän melkein aina eripari-sukkia, koska aamukiireessä en vain välitä minkänäköiset sukat jalkaani laitan ja tokaisen "kuka niitä nyt katsoo", ja silti saan usein huvittuneita huomautuksia eripari-sukistani.

 

*Olen vähän riehakas joidenkin ystävieni kanssa, ja varsinkin kun olen väsynyt, mutta tilanteen vaatiessa osaan kyllä käyttäytyä asiallisesti! :D
....mutta miksi kaiken pitäisi olla aina niin vakavaa? saa hassutellakin, tehdä tyhmiä juttuja ja nauraa itselleen!! :)

 

*Vuosi sitten olin ihan älyttömän blondi - huhhuh

 

*Lempinimeni "Lettu" tulee seitsemänneltä luokalta, jolloin silloisen kaveriporukkani kanssa keksittiin kaikille jälkkäri-aiheiset nimet. Löytyi Vohvelia, Pannukakkua, Täytekakkua ja Lettua yms... Olin sitten ainoa, kenelle se lempinimi jäi, koska porukastamme löytyi itseni lisäksi kaksi toista Hanna-nimistä (ja Hanna-Leenahan on kuulemma aivan liian pitkä nimi sanottavaksi) joten hei, olen Lettu!

**********

 

Tässä kaikki tältä erää faktaneiden kanssa,

huomenna otan itseäni niskasta kiinni ja menen vihdoin sinne uimaan!
Huomisen päivän pyhitän urheilulle, on sitä tullu läskeiltyä ihan liikaa viime viikkona, no, välillä näin! Viikonlopusta sen verran, että perjataina ehkäpä jotain hyvin jännittävää jota en täällä kerro ;) Lauantaina on kaverin ylläripylläri-synttärit Keravalla, jauuu.

 

näillä mennään, joten

ADIOS A TODOS Y BUENAS NOTCHES !