Elämää Waterfordissa

Sängyssä makoilua, shoppailua, leffojen katselemista, kuuman kaakaon juomista, suklaan syömistä ja kokkailua.

Meininki täällä päin on siis aika rentoa eikä syksystä ole vielä tietoakaan. Aurinko paistaa ja kaikkialla on vihreää, täytyy myöntää että on hiton piristävää hengailla topissa tähän aikaan vuodesta. Sisällä on sen sijaan kylmempi, mut onneks mun valkoset pehmeät pörrösukat pelastaa tilanteen!

Tässä meijän talossa asuu kylläkin vähän hämärää porukkaa... Meijän yläkerrassa asuu pariskunta joka riitelee ihan kokoajan! Joka päivä, koko päivän ja se kestää kolmeen asti yöhön ja seuraavana päivänä sama juttu.. Oikeastaan ne ei riitele ne karjuu toisilleen, ei tiietä mitä helvettiä siellä on oikeen menossa ku kuuluu rytinää ja huutoa ja karjuntaa... Eipä sille oikeen mitään voi tehdä, kun ei tiietä minkälaista porukkaa siellä oikeesti on, parempi kun ei sotkeudu muiden asioihin. Mutta jumalauta tekis mieli huutaa et "SHUT THE FUCK UP!!" No, ehkä ensi kerralla.

Elämä täällä jatkuu normaalina ja odotetaan, että saatais joku kunnon kämppä jostain isommasta kaupungista josta mäkin voisin hankkia duunia ja alkais elämä täällä kunnolla rullaamaan, nyt täytyy vaan nauttia!

Pieni mutta mukiinmenevä

Hello!

Nyt mullakin, tai siis meilläkin, on vihdoin oma pieni kotikolo, jihuu!

Tällä hetkellä asutaan Waterfordissa, mutta tarkotus ei ole jäädä tänne pitkäksi aikaa, näillä näkymin suuntana olis Dublin parin kuukauden sisällä, mutta voihan olla et päädytäänkin Corkiin, aika näyttää.

Avaimen saatuamme alko siivousurakka, tää kämppä oli nimittäin ihan järkyttävässä kunnossa! Hämähäkkejä ja niiden seittejä, multaa, likaa ja ties mitä muuta paskaa! Meillä meni koko iltapäivä ja ilta pesuaineiden ja rättien kanssa. Imuri oli ihan pyllynreiästä ja kesken mun säälittävän imurointi-yrityksen se sit päätti aukaista itsensä... No kuitenkin, tuntien päästä täällä alko näyttmään ihan jeesiltä ja alettiin kantaa meidän tavaroita sisälle, tällä hetkellä se näyttää tältä:

Täytyy sanoa että kyllä tämä meidän pikku kämppä hotellit voittaa! Molempien huulille nous hymy, kun saatiin kuulla että saadaan vihdoin oma koti. Täällä sitä ollaa.

Kaksitoista päivää

Hellurei!

Täällä sitä nyt sitten ollaan, Irlannissa.

Kämppä on vielä hakusessa, mutta siihen on omat syynsä joihin me ei voida vaikuttaa. Tuntuu vaan turhauttavalta, kun ei ole omaa kotia missä olla ja minne mennä.. Tällä hetkellä fiilis on siis aika koditon. Ensi viikolla kaiken pitäis olla kuitenkin selvää ja asiat alkaa rullaamaan. Ja kun se oma koti vihdoin löytyy se on ehdottomasti kaiken tän odottamisen arvosta, niin sanotusti vaikeuksien kautta voittoon.

Oon ollu täällä nyt kaksitoista päivää ja ollaan käyty Corkissa, Dublinissä ja Kilkennyssä, yövytty hotelleissa ja Davidin vanhemmilla. Käyty leffassa, syömässä itsemme ähkyksi monet kerrat ja teetä juotu ainakin liikaa haha!

Täytyy kyllä sanoa etten vieläkään tajua olevani täällä, alitajuntani mukaanlukien, sillä nään öisin ihan ihmeellisiä unia! Ehkä kun sen kämpän löytää ja pääsee normaaliin elämään tää alkaa tuntua realistiselta.

Tällä hetkellä istun D:n vanhempien sohvalla ja D töissä, on tää vähän outoa hengailla sen vanhempien kanssa, mutta onneks ne on hirmusen mukavia, eikä kaikkien kysymysten keskellä tule tylsääkään... Täällä pyörii myös suloinen valkoinen westie, Rosie, joka saa multa kuulemma ehkä vähän liikaakin huomiota haha.

Vaikein asia mun lähtemisessä oli mun ystävät.. ja mitä pakkaan mukaan haha! Kaikki mun ihanat kengät jäi kotiin, koska mun laukut oli valmiiks jo niin painavat. Yhdet korkkarit sain napattua mukaan, ja mun kahdet conssit haha! Kumpikin mun laukku paino kaksikymmentäneljä kiloa, eli ylipainoa tuli yhteensä kahdeksan kiloa eli rahaa meni kentällä kahdeksankymmentäkahdeksan euroa, saatana! No, pääasia että laukut tuli hyvin perille.

Blogia yritän päivittää aktiivisemmin, kunhan nyt jotain muutosta tapahtuu, kai sitä pitää vaan nauttia tästä tekemättömyydestä, kun vielä voi olla tekemättä mitään!

Palaillaan

xxx

Still together

Fiilis on haikea, mutta odottava. Surullinen, mutta innostunut. Tunteet pinnassa ja itku kurkussa.

Viikko sitten pidin ystävilleni läksiäiset ja tunteellisena ihmisenä tiesin itkeväni. Näin kävi. Ilta oli silti mitä onnistunein ja sain viettää iltaa ihanien ihmisten seurassa. Mulla on ihania ihmisiä mun elämässä!

Tänään hyvästelin mun parhaan ystävän, Kristan. Ei se helppoa ollut irroittaa otetta tästä upeasta naisesta, kyyneleistä puhumattakaan, mutta tiedän ettei tämä ole loppu. Päinvastoin.

En tiedä vielä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mihin maahan loppujenlopuksi päädyn, mutta ei mun tarvitsekaan. Kunhan ensin saisin sen kunnon koulutuksen ja vasta sen jälkeen voisi alkaa keksimään, että mitäs mitäs.

Huomenna kello viisi suuntana on Irlanti ja vastassa siellä on mun poikaystävä, David. Kaikki tää tuntuu vaan niin epätodelliselta! Vastahan mä olin suunnittelemassa ensimmäistä matkaa Irlantiin Mintun kanssa ja about vuosi myöhemmin mä asun siellä, ihan uskomatonta! Tiedän, että mulla menee aikaa sopeutua sinne asumaan ja erityisesti tottumaan yhden kyseisen kaupungin aksenttia, sitä on kuulemma tosi vaikea ymmärtää, haha.

Ikävä tulee mutta ei ihmiset katoa mihinkään mun elämästä, kiitos siitä!<3

Lähtö alkaa olla aikalailla käsinkosketeltavissa: uuden passin välissä on kaksi paperiarkkia taiteltuna, mun lentoliput.

Barcelona & Irlanti

Hello!

Enää 19 päivää mun lähtöön, hui, mihin tää aika oikeen menee? Kesä on menny tosi kivasti, kutakuinkin töissä ja kavereita nähdessä. Heinäkuun puolessa välissä mulla alkoi sitten vihdoin loma ja meikä häippäs kymmeneks päiväks reissuun! Ensin lensin Irlantiin, jossa näin mun ihanan miehen, oltiin pari päivää Irlannissa ja sitten lennettiin yhdessä Barceloonaan. ...joka oli muuten mun ensimmäinen ulkomaanmatka poikaystävän kanssa ikinä! ....ja seuraava matka on jo ihan nurkan takana: sain D:ltä synttärilahjaksi matkan Lontooseen lokakuun lopussa!!!<3

Meijän hotelli sijaitsi about 20mim Barcelonan keskustasta Castelldefeles nimisessä paikassa, jonka hiekkaranta jatku silmiemkantamattomiin. Parina päivänä käytiin Barcelonassa ja ekan kerran, kun sinne mentiin jäätiin näköjään väärällä asemalla pois ja käveltiin nelisem tuntia keskustaa ettiessä, siinä ei kyllä mieli pysyny kauheen positiivisena, kun kumpikaan ei tiiä mihin suuntaan pitäis kävellä, aurinko porottaa, hiki valuu jne.... Loppu hyvin kaikki hyvin ja löydettiin sit vihdoin jotain happeningiä!

Plussaa Espanjassa oli kyllä että viinipullon sai hintaan 2,40€, en valittanu, haha! Barcelonassa kävelyjen jälkeen ja meijän hotellin helvetinmoisen ylämäen jälkeen viini kyllä maistu, kunnes huomasin pullon olevan korkkiruuvillinen eikä avaajaa missään....kekseliäinä (epätoivosina) ihmisinä saatiin pullo kuitenkin auki ja kyllä naurettiin tolle kuvalle, hahah!

Kengät värjäs mun varpaat munakoison väriseks ja muutama rakko sai alkunsa, onneks hello kitty-laastarit on keksitty!

 Toisena päivänä Barcelonassa käytiin Aquariumissa, ei ollu pahan hintane ja se oli aikas iso paikka. Nähtii pingviinejäki, haiden ja jättiläismonnien lisäks tietty, haha.

Miinuksia Barcelonassa oli kyllä ruoka, itse kun en ole mikään äyriäisten tai kalan suuri ystävä oli hyvää ruokaa tosi vaikea löytää. Vähän alle viikossa käytiim tasan yhdessä hyvässä raflassa... toinen oli ihmisten englanninkielen taito, aivan surkeeta! Useimmat asiat jouduin hoitamaan mun alkeellisella espanjan kielen taidolla..muisti sai ainakin virkistystä jossei muuta.

Koneen laskeuduttua takaisin Irlantiin täytyy sanoa, että tuli hiton kotosa fiilis! Tuntu että olisin tullu takasin kotiin ja ilmakin oli ihanan lämmim ja aurinkoinen. Pävivän kruunas visiitti Dublinin eläintarhaan!

Muistan aina kun ollaan oltu perheen kanssa jossain reissussa ensimmäinen asia minkä äiti sanoi kotiovelle tulatessa oli "onpas ihana olla taas kotona" mä puolestani oon aina itkeny haluavani taksisin.. Kävellessäni Dublinissa kattelin ympärilleni ja tajusin mitä äiti oli tuntenu sillon, oli kiva olla taas kotona.

Suomi kutsui mua takaisin 27.heinäkuuta ja vaikka tiesin, että tuun takaisin alle kuukauden päästä, oli lähdön tekeminen kauhean vaikeeta, hyvästien sanominen ihmiselle ketä rakastaa on kyllä yks vaikeimmista asioista mitä tiiän... 

Mutta tosiaan, vielä yhdeksäntoista päivää ja Irlannista tulee virallisesti mun uusi koti. Työt on parin viikon päästä finaalissa ja huomenna on vika vaihe mun autokoulun kakkosvaiheesta, joten huomisen jälkeen pitää vielä pakata, nähdä kavereita ja viettää läksiäisiä, niistä sitten myöhemmin..

Viikot ja kuukaudet hurahtaa ihan hetkessä joten voi olla, että seuraavan postauksen teen vihreän maan puolella ;)

Mekko päälle ja menoks

Helloo again!

Mahtava viikonloppu takanapäin ja uusi työviikko edessä. Nyt kyllä jaksaa töissä käydä, kun on vähän irrotellut parhaan kamusen seurassa! ...Kuulin perjantaina ikäviä uutisia töistä ja työkaveristani, jotka latisti omaakin fiilistä aika lailla, mutta uskon ja tiedän, että kaikki tulee menemään hyvin ja asiat järjestyvät!

Lauantaina oli Jaanan valmistujaiset, jonne mentiin Kristan kanssa. Meno jatkui tietty Nummelan Antonioom, jossa oli mahdollisuus voittaa matka Bulgariaan viikoks, no ei voitettu... Sunnuntaina Kristan mennessä duuniin olin aivam kuollut, en darran takia, mutta väsytti ihan saatanasti. Niinpä taisin nukkua koko päivän....

Tänään aamupäivästä rynnättiin Kristan ja Jaanan kanssa myltsille ottamaan aurinkoa ensimmäisten joukossa, ai että tätä oli odotettu! Vesi oli kyllä vielä ihan liian kylmää että mä olisin sinne menny, mutta aurinko tuntui iholla niin hyvältä...nyt ei niinkään, koska mulla tais sittenkin palaa olkapäät haha..

Kristan mennessä duuniin otin masentuneena bussin kohti kotia ja täällä sitä taas ollaan, sängyllä makoilemassa ja tabi kädessä.

Huomenna pitäis kyllä olla tosi mielenkiitonen päivä duunissa, meillä tulee iltapäivästä jonkunnäkönen kuvausryhmä kuvaamaan jotakin meidän kahvilaan Anne Kukkohovin kera! En enää muista mikä kyseinen kuvaustuokio oli, mutta huomenna sekin nähdään.

Jaanan valmistujaiset, tytsyt kuvassa! :)

Ollaan soitettu Kristan kanssa Kaney Westin Gold Diggeriä ihan non-stoppima, hahaha, miks tää mahtibiisi on jääny ihan unholaan??

No nyt laitan gold diggerit soimaan ja menen nukkumaan,

Palaillaan!

Kesä tulee, kiirettä pitää ja lähtö lähestyy

Aamuvuoro, iltavuoro, aamuvuoro, iltavuoro....oma huone, netflix, sänky ja nukkuminen.

Näistä mun viikot kutakuinkin koostuu. Tällä hetkellä vietän vapaata viikonloppua Nummelassa Kristan luona, ihanaa olla täällä pitkästä aikaa!

Viime kuussa musta tuli Helsinkiläinen, kun mun perhe muutti Malminkartanoon ja nyt mullakin on sitten oma huone. Outoa. Samoihin aikoihin D oli Suomessa käymässä viisi ihanaa päivää, itkuhan siinä tuli kun sen piti lähteä takaisin kotiin...

Aika menee ihan älyttömän nopeasti, ihan kohta on jo Kesäkuu! Tiedän, että kesä tulee menemään ihan älyttömän nopeasti, mulla kuitenkin on juoksevia asioita hoidettavana ja ihmisiä nähtävänä vaikka kuinka ja kaikkialla pitäis käydä, ennenkun lähden Elokuussa Irlantiin. Ja kyllä, nyt se on siis 110% varmaa, menolippu ostettu. Hienoa sanoa, että mä oikeasti nyt lähden sinne! Moni tätä on epäillyt ja kysynyt, olenko tosissani, mutta kyllä olen ja tässä todiste. Joten kaikki jotka ei ole uskonut, että oikeasti lähden voi katsella taivaalle, kun mun kone lähtee Elokuussa kohti Irlantia, menolippu kädessä ja neljäkymmentä kiloa tavaraa mukana, haha.

Tiedän, että mulla tulee kauhea ikävä ihania ystäviäni ja varsinkin Kristaa.. Ystävät on ollu mulle aina ihan älyttömän tärkeitä ja suuri osa mun elämää. Tiedän kuitenkin ettei kukaan tärkeä ihminen tule katoamaan mun elämästä vaikka täältä pois muutankin. Ystävät pysyy aina lähellä vaikka itse olisinkin kaukana. Puhelimet toimii aina ja niin myös skypet ja kaikki. Eikä tää mun blogikaan tule olemaan näin kuollut, sillon alan päivittelemään tätä ihan aktiivisesti ja saan myös hyvän kameran käyttööni, jee!

Mutta nyt pitää elää hetkessä! ...

...siispä menen syömään Kristan ja Jessen jääkaapin tyhjäksi, hirmunen nälkä!

Kiitos ja näkemiin.