Auto starttasi eilen kotipihalta klo.10:30 suuntana Riihimäki ja äitienpäivälounas koko perheen ja isovanhempien kanssa Riihimäen lasimuseossa. Rakennus oli vanha ja tosi nätti eikä ruuassakaan ollu mitään vikaa!
Hassua vaan et yleensä oon tosi puhelias eikä mua sais välillä hiljaseks millään, mut hetiku koko perhe on koossa mä hiljenen totaalisesti enkä todella oo sosiaalisa seuraa sillon. Eilen tuntu et mun isosiskon ääni porautuis mun kallosta läpi kimeydellään, kertakaikkiaan hermojaraastavaa! Kotona on aina niin hiljasta ja alkaa nykyään ahdistamaan älyttömästi jos koko perhe on saman katon alla, se tuppaa menemään älyttömäks sähläämiseks ja säätämiseks! Eiliset puheenaiheet autossa: mehiläiset ja niiden keinohedelmöitys, hunaja ja siitepöly, polkupyörät, kännykän navigaattorit ja terveellinen ruokavalio. Myöhemmin ruokapöydässä puheenaiheet vaihtui verenluovutukseen ja -paineeseen, lääkkeisiin ja hevosiin... Kimeä-ääninen isosiskoni opiskelee eläinlääkäriksi ja niitä juttuja riittää, se vaan puhuu ja puhuu ja puhuu ihan taukoamatta! Olin ihan onneissani kun päästiin takaisin kotiin ja hiljaisuus palasi. En siis ole mikään kovin perheenkeskeinen ihminen.
Nytkun oon ollu vaa kotona tekemättä juurikaan mitään, kaipaan ihan älyttömästi actionia ja jotain extriimiä tekemistä! Nytkin palan halusta mennä hyppelemään ja kirmailemaan ulos ylimääräisen energiani takia, menojalkakin vipattais mut ehkä siihen sais viikonloppuna vähän helpotusta. Huomennakaan en tiedä yhtään mitä tekisin ja ehdottaessani kamuille jotain tekemistä, aina on jotain muuta tai ei jaksa, jne, ja sitten ne jotka sitten vois tehä jotain, asuu kilometrien päässä...
Eilen tulin jostain ajatelleekseni et mitä tekisin jos sattuisin voittamaan lotossa, sitä ei kyl kauaa tarttennu miettii: äkkilähtö itävaltaan, sieltä englantiin, sieltä jonnekin hyyyvin kauas ja kiertäisin koko maailman kaikki paikat missä haluaisin käydä. Eli ei tartteis odotella vähää aikaa mun kotiinpaluuta, haha! Tuli eilen muutenkin taas sellanen vapauden fiilis koska täällä ei oo mitään, mikä sitois mua, en tiedä elämästä tai tulevaisuudesta vielä yhtikäs mitään, innolla odotan mitä käy ja mihin päädyn! Tänne vai jonneki muualle? Oon avoin kaikelle mitä eteen tulee. Mut luottaen siihe että kaikki menee just niiku pitää, aivan loistavaa!
Tulipas tekstintäyteinen postaus (ja mikä tää mun ostikkokin on??), no välillä näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitokset kommentistasi <3