Uutta vuotta odotellessa

Keskiyöllä vaihtuu uusi vuosi, joten aika loogisesti alkaa miettimään kulunutta vuotta. Mun kulunut vuosi on ollut ehkä merkittävin mun elämässä tähän mennessä, ja osittain se on ollut ihan perseestä. Ei aina voi mennä hyvin, eikä pidäkään.

Viime uuden vuoden vaihteesta en rehellisesti sanottuna muista yhtään mitään. Kristan kenkäkin taisi pudota Nummelan grillin eteen...

No kuitenkin, tammikuu alkoi hyvin kaikesta huolimatta, mutta sen loppupuoli oli musertava, kun luulin menettäneeni erittäin tärkeäksi tulleen henkilön. Mä olen sitä sorttia, että jos jotain päätän, sen teen. Mä päätin etten luovuta niin helpolla tämän ihmisen suhteen, joten varasin lennot viimeisillä rahoillani, odotin jatkolentoa Frankfurtin lentokentällä yksitoista ja puoli tuntia, istuin junassa kolme tuntia, seikkailin taksilla ympäri kaupunkia tunnin ajan ja seisoin kaatosateessa rinkka selässä tunnin verran ennenkun sain vastauksen kaikkiin kysymyksiin jotka oli mun mielessä. Hassua vaan, että kun nähtiin kumpikaan ei sanottu sanaakaan, teot todella kertoo enemmän kuin sanat. Kaikkea se ihminen tekee, kun on rakastunut! Loppu hyvin kaikki hyvin: tästä tärkeäksi tulleesta henkilöstä tuli mun poikaystävä, joka onkin nykyään mun avomies.

Kaukosuhteessa eläminen ei ollut helppoa. Useana iltana tuli itku, kun oli niin ikävä. Ennen mulle tuli lentokentällä super-hyvä fiilis, kun tiesi että on tulossa mahti matka, kaukosuhteessa ajatuskin lentokentästä sai kyyneleet silmiin. Pahinta on vaan se lähteminen ja kun ei tiedä milloin toisen seuraavan kerran näkee.

Olin kuitenkin päättänyt muuttaa Irlantiin jo viime syksyllä, ajatus siitä tuntui vaan niin oikealta. Töitä tein koko kevään ja kesän ajan aina elokuuhun asti keräten säästöjä mun muuttamiseen. Vihdoin se päivä koitti, kun kannoin laukut lentokentälle menolippu kädessä. Mutta kaikella on omat puolensa, eikä lentokentällä ollut tälläkään kertaa mikään super-hyvä fiilis, kun kaikki rakkaat ystävät ja perhe jää taakse Suomeen. En ole ikinä ollut mikään ikävöivä ihminen, mutta etäisyys tekee tehtävänsä.

Jottei tästä tulisi niin masentava postaus, pakko sanoa että tänne muutto oli paras päätös pitkään aikaan! Olen viihtynyt älyttömän hyvin ja kaikki on tuntunut omalta. Töiden kanssa mulla on ollut kauheeta säätöä, mutta niistä sitten joskus. Joten kunhan nyt vielä saisin töitä asiat olisi huolettomampia.

....Ihanaa, kun vuosi vaihtuu! Oon jo kyllä ihan valmis jättämään tämän vuoden taakse. Kitoss. Saa nähdä mitä kaikkea uusi vuosi tuo tullessaan.

Hyvää uutta vuotta 2015!

xxx

Suomen puolella

Hello there!

Vähän on tää bloggeriin kirjottaminen jäänyt vähille, mutta ei mulle oikeastaan tässä mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan.

Rantauduin Suomen puolelle itseasiassa tasan viikko sitten. Suunnitelmissa mulla oli heti keskiviikkona lähteä Turkuun rakkaalle Kristalle kyläilemään. Ennen kun mun Onni-bussi starttasi Kiasman edestä, ehdin piipahtaa entisessä duunipaikassani, Bon Tempsissä, ja nähdä kaveriani Saidaa.

Kristan kanssa oli kyllä aivan ihanaa olla pitkästä aikaa, ikävä tais olla kyllä molemmilla tosi kova: kun nähtiin molemmat vaan itkee ja nauraa samaan aikaan. En ees muista mitä viikolla oikeen puuhailtiin, aika meni tosi nopeesti. Lauantaina vietettiin tyttöjen iltaa ja mentiin katsastamaan Turun yöelämää. Yks yö sitten valvottiin kolmeen asti yöllä, kun vaan naurettiin sohvalla joillekin vanhoille videoille ja meijän tyhmille jutuille. En muista millon viimeks olisin nauranut näin paljon!

Kristan ja Jessyn kissa oli kyllä niin sydäntäsulattavan suloinen! Itekin haluisin jonkun karvapalleron kotiin, mutta ehkä sitten joskus. Takaisin kotiin Helsinkiin tulin parisen päivää sitten. Eilen kävin vielä moikkaamassa Millaa ja sen ihania nakkipalleroita (koiria) Bon Tempsiin ja opetin siinä samalla Mintulle vähän erikoiskahvien saloja, haha.

Suomessa on kyllä niin jouluinen tunnelma, varsinkin nyt, kun tuli kunnolla luntakin. Irlannissa on niin vihreää ja syksymäistä, ettei mulla tullut siellä yhtään joulufiilistä. Heti Suomeen tultaessa mulle tuli heti ihan jouluinen olo. Ja huomenna onkin sitten jo jouluaatto! Perinteitä kunnioittaen lähdetään joulunviettoon meidän isovanhemille Riihimäkeen.

Takaisin kotiin Irlantiin lähden sitten perjantaina iltapäivästä. Oli pakko ostaa "vähän" suklaata ja purkkaa mukaan ennenkun lähden. Kuusi suklaalevyä, neljä tuplaa, kolme megapussia purkkaa ja kaksi suklaapatukkaa saa siis riittää nyt vähäksi aikaa!

Nyt hiippasen saunaan ja sitten nukkumaan,

Palaillaan ja hyvää joulua!

Lontoo 31.-3.11.

Ihana viikonloppu Lontoossa rakkaan kanssa takana. Käveltyä tuli varmaan enemmän ku koko syksyn aikana, haha, mut Lontoon vaa näkee parhaiten kävellen.

Kaikki perus nähtävyydet tuli nähtyä, mulla ties kuinka monetta kertaa, mutta tää yks ei oo ikinä aikasemmin käyny kattomassa esim. Big beniä! Autolla on kuulemma ajanu ohi, mut onhan se ihan eri asia nähä joku juttu yhden sekunnin ajan kun jäädä kattelemaan sitä hetken ajan.

En oo enää varma kuinka monta kertaa oon Lontoossa ollut, mutta joka kerta kun sinne menen fiilis on super hyvä. Eniten rakastan aamuja, kun aurinko paistaa ja kävelet kuuma kahvikuppi ja ehkä täytetty croissantti kädessä Hyde Parkissa. Istut penkille ja kattelet ohimeneviä ihmisiä ja nautit vaan hetkestä.

Perjantaina kun päästiin istumaan siihen penkille suljin vaan silmät ja nautin auringonpaisteesta. En todellakaan odottanut et siellä olis ollu niin lämmin että topillakin tulee hiki. No mikäs tässä, toppi päällä marraskuussa, kelpaa!

Alkuperänen suunnitelma oli että oltais menty ulos Halloweenin kunniaks, mut budjetti petti ja tyydyttiin halvempaan versioon: viini pullo hotellihuoneessa. Tai oikestaa mähä sen pullon kokonaan join, koska tää yks ei tykkää viinistä. Tais sinä iltana mennä viel puolikas toisesta pullosta, heh.
Sunnuntaina oli sitten ihan jäätävä kankkunen koska en oo juonu moneen kuukauteen. Sunnuntai pyhitettiin siis mun darra-päiväks, mut onneks sato vettä niin ei haitannu.

Oli aika sulosta kun D lähti hakemaan mulle sipsejä lähikaupasta, koska mulla oli nii huono olo. Elämä vei sitten voiton puolelle kello kuudelta illalla ja mentii mäkkiin.

Tällä viikolla haasteena on löytää uus kämppä, koska muutto Corkiin on ensi viikolla tai mahdollisesti jo ennen sitä. Ihanaa päästä pois tästä homeluukusta, ja huutavista naapureista!

Nyt nukkumaan, pitkä päivä takana.

Palaillaan!

xxx

Kirjoja ja kaakaota

Kuvat kertoo tällä hetkellä enemmän kun mun ajatukset, pää lyö ihan tyhjää.

Eilen käytiin Davidin kanssa isossa kirjakaupassa Waterfordin keskustassa, jossa oli samassa söpö ja viihtysä kahvila rakennuksen toisessa kerroksessa. Samalla sekunnilla kun kävelin ovesta sisään ihastuin siihen paikkaan ihan täysin! Ehkä mun sisäinen pieni nörtti heräs eloon. Tunnelmallinen ja hiljainen paikka oli jotain niin erilaista verrattuna muihin paikkoihin täällä. Se oli vähän niinkun kirjaston ja kirjakaupan sekotus, kirjoja sai lukea vapaasti, muttei mitään tarvinnut ostaa. Mikä oli musta tosi outoa, mutta samalla älyttömän hyvä idea.

Jumituin tiede osastolle kattelemaan kirjoja ja nappasin luettavaksi "DNA – the secret of life" -nimisen kirjan, joka kerto miehestä, joka selvitti DNA:n rakenteen ja koulua ajatellen mun piti ostaa " Physics in minutes" -niminen kirja, mutta se jäi vielä toistaseks hyllyyn.
Ja se kaakao....taivaallista! Davidilla tais olla aika tylsää puolentoista tunnin oleskelun jälkeen, mutta mä olisin voinu olla siel vaikka koko päivän. Siellä oli jotenkin vaan niin kotoisa olo!

....Oon mä täällä shoppaillutkin, mm. ihanan pitkän beigen takin, beiget korkokengät, paitoja, laukkuja... Vois joskus käskeä tota yhtä nappaamaan musta jotain kunnon kuvia, ettei tarvi aina kännykkä kuvia katella. Nyt vähän sipeä ja salkkareita,

palaillaan!

xxx

Elämää Waterfordissa

Sängyssä makoilua, shoppailua, leffojen katselemista, kuuman kaakaon juomista, suklaan syömistä ja kokkailua.

Meininki täällä päin on siis aika rentoa eikä syksystä ole vielä tietoakaan. Aurinko paistaa ja kaikkialla on vihreää, täytyy myöntää että on hiton piristävää hengailla topissa tähän aikaan vuodesta. Sisällä on sen sijaan kylmempi, mut onneks mun valkoset pehmeät pörrösukat pelastaa tilanteen!

Tässä meijän talossa asuu kylläkin vähän hämärää porukkaa... Meijän yläkerrassa asuu pariskunta joka riitelee ihan kokoajan! Joka päivä, koko päivän ja se kestää kolmeen asti yöhön ja seuraavana päivänä sama juttu.. Oikeastaan ne ei riitele ne karjuu toisilleen, ei tiietä mitä helvettiä siellä on oikeen menossa ku kuuluu rytinää ja huutoa ja karjuntaa... Eipä sille oikeen mitään voi tehdä, kun ei tiietä minkälaista porukkaa siellä oikeesti on, parempi kun ei sotkeudu muiden asioihin. Mutta jumalauta tekis mieli huutaa et "SHUT THE FUCK UP!!" No, ehkä ensi kerralla.

Elämä täällä jatkuu normaalina ja odotetaan, että saatais joku kunnon kämppä jostain isommasta kaupungista josta mäkin voisin hankkia duunia ja alkais elämä täällä kunnolla rullaamaan, nyt täytyy vaan nauttia!

Pieni mutta mukiinmenevä

Hello!

Nyt mullakin, tai siis meilläkin, on vihdoin oma pieni kotikolo, jihuu!

Tällä hetkellä asutaan Waterfordissa, mutta tarkotus ei ole jäädä tänne pitkäksi aikaa, näillä näkymin suuntana olis Dublin parin kuukauden sisällä, mutta voihan olla et päädytäänkin Corkiin, aika näyttää.

Avaimen saatuamme alko siivousurakka, tää kämppä oli nimittäin ihan järkyttävässä kunnossa! Hämähäkkejä ja niiden seittejä, multaa, likaa ja ties mitä muuta paskaa! Meillä meni koko iltapäivä ja ilta pesuaineiden ja rättien kanssa. Imuri oli ihan pyllynreiästä ja kesken mun säälittävän imurointi-yrityksen se sit päätti aukaista itsensä... No kuitenkin, tuntien päästä täällä alko näyttmään ihan jeesiltä ja alettiin kantaa meidän tavaroita sisälle, tällä hetkellä se näyttää tältä:

Täytyy sanoa että kyllä tämä meidän pikku kämppä hotellit voittaa! Molempien huulille nous hymy, kun saatiin kuulla että saadaan vihdoin oma koti. Täällä sitä ollaa.

Kaksitoista päivää

Hellurei!

Täällä sitä nyt sitten ollaan, Irlannissa.

Kämppä on vielä hakusessa, mutta siihen on omat syynsä joihin me ei voida vaikuttaa. Tuntuu vaan turhauttavalta, kun ei ole omaa kotia missä olla ja minne mennä.. Tällä hetkellä fiilis on siis aika koditon. Ensi viikolla kaiken pitäis olla kuitenkin selvää ja asiat alkaa rullaamaan. Ja kun se oma koti vihdoin löytyy se on ehdottomasti kaiken tän odottamisen arvosta, niin sanotusti vaikeuksien kautta voittoon.

Oon ollu täällä nyt kaksitoista päivää ja ollaan käyty Corkissa, Dublinissä ja Kilkennyssä, yövytty hotelleissa ja Davidin vanhemmilla. Käyty leffassa, syömässä itsemme ähkyksi monet kerrat ja teetä juotu ainakin liikaa haha!

Täytyy kyllä sanoa etten vieläkään tajua olevani täällä, alitajuntani mukaanlukien, sillä nään öisin ihan ihmeellisiä unia! Ehkä kun sen kämpän löytää ja pääsee normaaliin elämään tää alkaa tuntua realistiselta.

Tällä hetkellä istun D:n vanhempien sohvalla ja D töissä, on tää vähän outoa hengailla sen vanhempien kanssa, mutta onneks ne on hirmusen mukavia, eikä kaikkien kysymysten keskellä tule tylsääkään... Täällä pyörii myös suloinen valkoinen westie, Rosie, joka saa multa kuulemma ehkä vähän liikaakin huomiota haha.

Vaikein asia mun lähtemisessä oli mun ystävät.. ja mitä pakkaan mukaan haha! Kaikki mun ihanat kengät jäi kotiin, koska mun laukut oli valmiiks jo niin painavat. Yhdet korkkarit sain napattua mukaan, ja mun kahdet conssit haha! Kumpikin mun laukku paino kaksikymmentäneljä kiloa, eli ylipainoa tuli yhteensä kahdeksan kiloa eli rahaa meni kentällä kahdeksankymmentäkahdeksan euroa, saatana! No, pääasia että laukut tuli hyvin perille.

Blogia yritän päivittää aktiivisemmin, kunhan nyt jotain muutosta tapahtuu, kai sitä pitää vaan nauttia tästä tekemättömyydestä, kun vielä voi olla tekemättä mitään!

Palaillaan

xxx

Still together

Fiilis on haikea, mutta odottava. Surullinen, mutta innostunut. Tunteet pinnassa ja itku kurkussa.

Viikko sitten pidin ystävilleni läksiäiset ja tunteellisena ihmisenä tiesin itkeväni. Näin kävi. Ilta oli silti mitä onnistunein ja sain viettää iltaa ihanien ihmisten seurassa. Mulla on ihania ihmisiä mun elämässä!

Tänään hyvästelin mun parhaan ystävän, Kristan. Ei se helppoa ollut irroittaa otetta tästä upeasta naisesta, kyyneleistä puhumattakaan, mutta tiedän ettei tämä ole loppu. Päinvastoin.

En tiedä vielä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mihin maahan loppujenlopuksi päädyn, mutta ei mun tarvitsekaan. Kunhan ensin saisin sen kunnon koulutuksen ja vasta sen jälkeen voisi alkaa keksimään, että mitäs mitäs.

Huomenna kello viisi suuntana on Irlanti ja vastassa siellä on mun poikaystävä, David. Kaikki tää tuntuu vaan niin epätodelliselta! Vastahan mä olin suunnittelemassa ensimmäistä matkaa Irlantiin Mintun kanssa ja about vuosi myöhemmin mä asun siellä, ihan uskomatonta! Tiedän, että mulla menee aikaa sopeutua sinne asumaan ja erityisesti tottumaan yhden kyseisen kaupungin aksenttia, sitä on kuulemma tosi vaikea ymmärtää, haha.

Ikävä tulee mutta ei ihmiset katoa mihinkään mun elämästä, kiitos siitä!<3

Lähtö alkaa olla aikalailla käsinkosketeltavissa: uuden passin välissä on kaksi paperiarkkia taiteltuna, mun lentoliput.

Barcelona & Irlanti

Hello!

Enää 19 päivää mun lähtöön, hui, mihin tää aika oikeen menee? Kesä on menny tosi kivasti, kutakuinkin töissä ja kavereita nähdessä. Heinäkuun puolessa välissä mulla alkoi sitten vihdoin loma ja meikä häippäs kymmeneks päiväks reissuun! Ensin lensin Irlantiin, jossa näin mun ihanan miehen, oltiin pari päivää Irlannissa ja sitten lennettiin yhdessä Barceloonaan. ...joka oli muuten mun ensimmäinen ulkomaanmatka poikaystävän kanssa ikinä! ....ja seuraava matka on jo ihan nurkan takana: sain D:ltä synttärilahjaksi matkan Lontooseen lokakuun lopussa!!!<3

Meijän hotelli sijaitsi about 20mim Barcelonan keskustasta Castelldefeles nimisessä paikassa, jonka hiekkaranta jatku silmiemkantamattomiin. Parina päivänä käytiin Barcelonassa ja ekan kerran, kun sinne mentiin jäätiin näköjään väärällä asemalla pois ja käveltiin nelisem tuntia keskustaa ettiessä, siinä ei kyllä mieli pysyny kauheen positiivisena, kun kumpikaan ei tiiä mihin suuntaan pitäis kävellä, aurinko porottaa, hiki valuu jne.... Loppu hyvin kaikki hyvin ja löydettiin sit vihdoin jotain happeningiä!

Plussaa Espanjassa oli kyllä että viinipullon sai hintaan 2,40€, en valittanu, haha! Barcelonassa kävelyjen jälkeen ja meijän hotellin helvetinmoisen ylämäen jälkeen viini kyllä maistu, kunnes huomasin pullon olevan korkkiruuvillinen eikä avaajaa missään....kekseliäinä (epätoivosina) ihmisinä saatiin pullo kuitenkin auki ja kyllä naurettiin tolle kuvalle, hahah!

Kengät värjäs mun varpaat munakoison väriseks ja muutama rakko sai alkunsa, onneks hello kitty-laastarit on keksitty!

 Toisena päivänä Barcelonassa käytiin Aquariumissa, ei ollu pahan hintane ja se oli aikas iso paikka. Nähtii pingviinejäki, haiden ja jättiläismonnien lisäks tietty, haha.

Miinuksia Barcelonassa oli kyllä ruoka, itse kun en ole mikään äyriäisten tai kalan suuri ystävä oli hyvää ruokaa tosi vaikea löytää. Vähän alle viikossa käytiim tasan yhdessä hyvässä raflassa... toinen oli ihmisten englanninkielen taito, aivan surkeeta! Useimmat asiat jouduin hoitamaan mun alkeellisella espanjan kielen taidolla..muisti sai ainakin virkistystä jossei muuta.

Koneen laskeuduttua takaisin Irlantiin täytyy sanoa, että tuli hiton kotosa fiilis! Tuntu että olisin tullu takasin kotiin ja ilmakin oli ihanan lämmim ja aurinkoinen. Pävivän kruunas visiitti Dublinin eläintarhaan!

Muistan aina kun ollaan oltu perheen kanssa jossain reissussa ensimmäinen asia minkä äiti sanoi kotiovelle tulatessa oli "onpas ihana olla taas kotona" mä puolestani oon aina itkeny haluavani taksisin.. Kävellessäni Dublinissa kattelin ympärilleni ja tajusin mitä äiti oli tuntenu sillon, oli kiva olla taas kotona.

Suomi kutsui mua takaisin 27.heinäkuuta ja vaikka tiesin, että tuun takaisin alle kuukauden päästä, oli lähdön tekeminen kauhean vaikeeta, hyvästien sanominen ihmiselle ketä rakastaa on kyllä yks vaikeimmista asioista mitä tiiän... 

Mutta tosiaan, vielä yhdeksäntoista päivää ja Irlannista tulee virallisesti mun uusi koti. Työt on parin viikon päästä finaalissa ja huomenna on vika vaihe mun autokoulun kakkosvaiheesta, joten huomisen jälkeen pitää vielä pakata, nähdä kavereita ja viettää läksiäisiä, niistä sitten myöhemmin..

Viikot ja kuukaudet hurahtaa ihan hetkessä joten voi olla, että seuraavan postauksen teen vihreän maan puolella ;)

Mekko päälle ja menoks

Helloo again!

Mahtava viikonloppu takanapäin ja uusi työviikko edessä. Nyt kyllä jaksaa töissä käydä, kun on vähän irrotellut parhaan kamusen seurassa! ...Kuulin perjantaina ikäviä uutisia töistä ja työkaveristani, jotka latisti omaakin fiilistä aika lailla, mutta uskon ja tiedän, että kaikki tulee menemään hyvin ja asiat järjestyvät!

Lauantaina oli Jaanan valmistujaiset, jonne mentiin Kristan kanssa. Meno jatkui tietty Nummelan Antonioom, jossa oli mahdollisuus voittaa matka Bulgariaan viikoks, no ei voitettu... Sunnuntaina Kristan mennessä duuniin olin aivam kuollut, en darran takia, mutta väsytti ihan saatanasti. Niinpä taisin nukkua koko päivän....

Tänään aamupäivästä rynnättiin Kristan ja Jaanan kanssa myltsille ottamaan aurinkoa ensimmäisten joukossa, ai että tätä oli odotettu! Vesi oli kyllä vielä ihan liian kylmää että mä olisin sinne menny, mutta aurinko tuntui iholla niin hyvältä...nyt ei niinkään, koska mulla tais sittenkin palaa olkapäät haha..

Kristan mennessä duuniin otin masentuneena bussin kohti kotia ja täällä sitä taas ollaan, sängyllä makoilemassa ja tabi kädessä.

Huomenna pitäis kyllä olla tosi mielenkiitonen päivä duunissa, meillä tulee iltapäivästä jonkunnäkönen kuvausryhmä kuvaamaan jotakin meidän kahvilaan Anne Kukkohovin kera! En enää muista mikä kyseinen kuvaustuokio oli, mutta huomenna sekin nähdään.

Jaanan valmistujaiset, tytsyt kuvassa! :)

Ollaan soitettu Kristan kanssa Kaney Westin Gold Diggeriä ihan non-stoppima, hahaha, miks tää mahtibiisi on jääny ihan unholaan??

No nyt laitan gold diggerit soimaan ja menen nukkumaan,

Palaillaan!

Kesä tulee, kiirettä pitää ja lähtö lähestyy

Aamuvuoro, iltavuoro, aamuvuoro, iltavuoro....oma huone, netflix, sänky ja nukkuminen.

Näistä mun viikot kutakuinkin koostuu. Tällä hetkellä vietän vapaata viikonloppua Nummelassa Kristan luona, ihanaa olla täällä pitkästä aikaa!

Viime kuussa musta tuli Helsinkiläinen, kun mun perhe muutti Malminkartanoon ja nyt mullakin on sitten oma huone. Outoa. Samoihin aikoihin D oli Suomessa käymässä viisi ihanaa päivää, itkuhan siinä tuli kun sen piti lähteä takaisin kotiin...

Aika menee ihan älyttömän nopeasti, ihan kohta on jo Kesäkuu! Tiedän, että kesä tulee menemään ihan älyttömän nopeasti, mulla kuitenkin on juoksevia asioita hoidettavana ja ihmisiä nähtävänä vaikka kuinka ja kaikkialla pitäis käydä, ennenkun lähden Elokuussa Irlantiin. Ja kyllä, nyt se on siis 110% varmaa, menolippu ostettu. Hienoa sanoa, että mä oikeasti nyt lähden sinne! Moni tätä on epäillyt ja kysynyt, olenko tosissani, mutta kyllä olen ja tässä todiste. Joten kaikki jotka ei ole uskonut, että oikeasti lähden voi katsella taivaalle, kun mun kone lähtee Elokuussa kohti Irlantia, menolippu kädessä ja neljäkymmentä kiloa tavaraa mukana, haha.

Tiedän, että mulla tulee kauhea ikävä ihania ystäviäni ja varsinkin Kristaa.. Ystävät on ollu mulle aina ihan älyttömän tärkeitä ja suuri osa mun elämää. Tiedän kuitenkin ettei kukaan tärkeä ihminen tule katoamaan mun elämästä vaikka täältä pois muutankin. Ystävät pysyy aina lähellä vaikka itse olisinkin kaukana. Puhelimet toimii aina ja niin myös skypet ja kaikki. Eikä tää mun blogikaan tule olemaan näin kuollut, sillon alan päivittelemään tätä ihan aktiivisesti ja saan myös hyvän kameran käyttööni, jee!

Mutta nyt pitää elää hetkessä! ...

...siispä menen syömään Kristan ja Jessen jääkaapin tyhjäksi, hirmunen nälkä!

Kiitos ja näkemiin.

You better work bitch

Hello!

 

Oon ollu koneella viimeks reippaasti yli kuukaus sitten, oikestaan viimeks sillon kun kirjottelin edellistä postausta. Nyt teen tällaisen pikapostauksen kuluneesta kuukaudesta, koska kohta pitää mennä taas nukkumaan, haha!

 

Tosiaan, edellisessä postauksessa kerroin ehkäpä saavani töitä yhdestä kahvilasta ja sain sitten sen paikan ja tällä hetkellä häärin siis Bon Temps cafén vakkarina Saidan kanssa, ihan mahtavaa! Joten oon tehny viimesen kuukauden aikana tehny joka viikko about 50h töitä ja enemmänkin, sen verran voin kertoo ettei kaks duunia ole mitään herkkua... 15h päivät on aika uuvuttavia ja siinähän ne päivät kuluukin, duunia tehdessä. Mut hassua että viel vähän aikaa sitten olin tilanteessa, jossa mulla ei ollu töitä ollenkaan, nyt mulla olis enemmän tunteja tarjolla kun mitä ehdin tekemään. Säästöjä siis kertyy ja enää 4 kuukautta ja 28 päivää niin oon Irlannissa, pysyvästi, ihan hullua! 

 

...mun hullulla työvauhdilla on ollut kyllä ikäviä seurauksiakin... Joskus pienempänä sain migreenikohtauksen ja sitä sitten tutkittiin että mitäs.. En muista yhtään mitä lekuri sillon sanoi (olin ehkä 6-vuotias) ainut asia minkä muistan, olin että pitää syödä vahvempia särkylääkkeitä, jaahas.

Tällä hetkellä mun päivät starttaa klo.5:05 kun herätyskello soi ja töihin kahvilaan klo. 6:30, kahdelta päästessäni säntään toiseen työpaikkaani kolmeksi ja sieltä pääsen lähtemään klo.21:00, eli olen kotona about 22:00 ja seuraavana päivänä herätyskello soi 5:05... pakostikin sitä univelkaa kertyy ja päivä päivältä oon väsyneempi.. Onneks tällasia päiviä on vaan kaks viikossa, mutta kyllä sekin tuntuu! Ruokailu unohtuu, koska mulla ei yksinkertasesti oo rahaa ostaa eväitä mukaan mun toiseen duunipaikkaan, eli 13:00 jälkeen en pysty yleensä syömään mitään ennenkun oon kotona... terveellistä joo. No kuitenkin tää jatkuva rutiini on laukassu mulle migreenin, tai oikeastaan ainahan mulla särkee päätä, mutta Kristalla ollessani vapaa viikonloppunani makasin yhden kokonaisen päivän peiton alla jäätävässä migreenissä... Sen jälkeen mulla oli viikon putkeen laatta lentämässä missä välissä vaan ja päätä särki niin perkeleesti, väsytti ja nukuin kokoajan ja kuumekin nousi! Viime viikon tiistaina kävin sitten neurologin vastaanotolla ja sain migreenilääkkeitä mukaani. Kahta duunia en siis todellakaan voi jatkaa jos haluun pysyä terveenä! Kahvilassa viihdyn ihan älyttömän hyvin ja mulla on aivan varmasti maailman ihanin pomo! Koko kahvila on niin ihana, saan vastuuta ja olla just sellanen kun oon, kuunnella hyvää musiikkia ja hääriä kahvikoneen ääressä ja olla ihanien ihmisten äärellä. Täydellistä! Harvemmin tulee sellanen työpaikka vastaan, josta ei edes malttaisi lähteä työpäivän päätyttyä, mieluusti jäisin sinnekin hengailemaan haha.

 



Mulla on joka päivä superhyvä fiilis kun lähden töistä, vaikkapa vaan sekin, että onnistuin säätämään kahvikoneen myllyn täydellisesti saa mut hyvälle tuulelle ja tiedän myyväni oikeasti hyvää kahvia asiakkaille. Harvassa paikassa myös panostetaan oikeasti hyviin kahveihin ja teehen, ja no oikeastaan kaikkeen! Mutta Bon Temps ei olekaan mikä tahansa kahvila, kuten ollaan moneen kertaan todettu! ;)

 

Muutakin ihanaa sisältyy seuraavaan tulevaan kuukauteen:

muutetaan mun perheen kanssa uuteen kotiin Malminkartanoon. rivitaloon, ja saan ihan oman huoneen! Ne jotka ei tiedä, en ole ikinä elämässäni muuttanut enkä ole ikinä elämässäni omistanut omaa huonetta, no nyt ne kaksi tapahtuu samaan aikaan. Kaiken kukkuraksi ihana mieheni tulee käymään suomessa!! Viisi kokonaista päivää saan viettää D:n kanssa Helsingissä ihan kahdestaan, sitä odotellessa! <3

 

...Hups ei tästä nyt tullutkaan mikään pikapostaus, hahaha. No mutta nyt pitääkin jo mennä pikkuhiljaa nukkumaan, aamulla taas ahkerana töihin.

Hyviä öitä ja palaillaan! :) xx

Ireland sweet Ireland

Helloo!

Nykyään mun postaukset alkaa aina: "en olekaan kirjotellut tänne pitkään aikaan hups hups", no nytkään ei tule poikkeusta, koska en ole taaskaan kirjotellut tänne pitkään aikaan hahah! Harvemmin olen enää koneella, tai jaksa edes avata sitä, saatika sitten että mulla olisi kuvia laittaa tänne tai juttuja kerrottavaksi. No nyt tulee kunnon tektsi- ja kuvapläjäys!

 

Tässä välissä on ehtiny tapahtua tosi paljon kaikkea, tai ainakin sellasia isoja juttuja.

En nyt koko stooria halua tänne kirjottaa, koska se menee liian henkilökohtaseksi, mutta lyhyesti sanottuna kaksi viikkoa sitten torstaina tuli kriisi ja lauantaina löysin itseni koneesta matkalla Irlantiin!

 

Pari viikkoa sitten lauantaina mun olis pitäny olla pitämässä hauskaa mekko päällä Kian synttäreillä, mutta sen sijaan venasin yksin Frankfurtin lentokentällä helkkarin väsyneenä, jouduin odottamaan lentokentällä 19 tuntia jatkolentoa Dubliniin... Voin sanoa, ettei aika ole ikinä mennyt niin hitaasti! Sunnuntai-iltana odotus kuitenkin palkittiin ja loppu hyvin, kaikki hyvin! Voin nyt virallisesti sanoa, että seurustelen. So say hello to mr. "D"



Frankfurtissa kello neljältä yöllä // lähdössä illanviettoon // näytän hamsterilta // ei kommentoitavaa..

Kaiken kaikkiaan koko viikko oli aivan ihana! Ekana iltana saatiin spontaani idea mennä käymään rannalla pimeän aikaan, haha, mut oli tosi romanttista kuunnella aaltoja ja katsella tähtiä taivaalla. Ainut miinus oli vaan, että tuuli aivan perkuleesti eikä siellä pystyny olemaan viittä minuuttia kauempaa! Viikkoon sisältyi muun muassa: kiinalaista ruokaa, autolla ajelua ympäriinsä, +8'C säästä nauttiminen, kangaskengillä kävelyä, vähän shoppailua, naurua, D:n vanhempien tapaaminen, Bulmersin hörppimistä, elämäni parhaan kaakaon juomista ja hulluttelua.
Kaikkein vaikeinta oli lähteminen takaisin Suomeen, kun ei tarkalleen tiedä, milloin näkee seuraavan kerran.. Matkalla lentokentälle me molemmat toivottiin, että mun lento olisi peruttu huonon sään takia tai että mun passi olis hukkunut tai jotain. Niin ei kuitenkaan käynyt ja täällä ollaan, vittu.

 

Saidan ja mun meloni-drinkki! // Nakkien kuolema // My Valentine for the Valentine's day - suklaakakku!


Suomeen tultuani on kuitenkin tapahtunut kaikkea lisää: olen vihdoin töissä käyvä ihminen! Olen henkilökohtaisena avustajana/assarina yhdelle invalidina olevalle miehelle. Kaksi viikkoa olen nyt siellä ollut ja fiilis on veri nais. Puolitan tosin työtunnit yhden toisen avustajan kanssa, eli töitä ei ole ihan niin paljon, kuin tarvitsisin tai haluaisin. Asia toivon mukaan korjaantuu: tiistaina menen käymään yhdessä kahvilassa, ehkä kirjoittamassa työsopparin! Eli siis kahvien tekemisestä ei tarvitsisi luopua kokonaan ja saisin jatkossakin väsäillä erikoiskahveja ja mikä parasta, pääsisin itse vaikuttamaan kahveihin ja ehdottelemaan omia ideoita!

Elämä näyttää erittäin hyvältä tällä hetkellä ja pääsen vihdoin toteuttamaan suunnitelmaani: töitä hulluna, elokuussa sanon hyvästit Suomelle ja muutan omaan kämppään ihanan poikaystäväni kanssa!

 

Nyt rupean katsomaan rästiin jääneitä Salkkareita ja mussuttamaan itse tekemääni suklaa-juustokakkua ystävänpäivän kunniaksi!

Palaillaan xx

Yksitoista asiaa

Hups, taas vähä aikaa vierähtäny blogin kirjoittamisesta.

Lyhyesti kerrottuna viime viikoista: Joulu meni oikein kivasti perheen kanssa, jonka jälkeen lähdin viikoksi Kristan nurkkiin majailemaan.

Uusivuosi ei lähteny käytiin ihan parhaimmiten, vuodenvaihde meni vähän ohi ja onnistuin jotenkin järkyttävästi paskomaan mun nilkat 12,5cm korkkareilla, vieläkin särkee! Tässä on ollut sen jälkeen sitten taukoa juomisesta, ei vaan millään pysty! Ensi viikolla on kuitenkin Kian synttärit, joten siihen asti en juo enkä ole juonut tippaakaan, että silloin pystyy vähän ottamaan. Jotain rajaa kuitenkin.

Muuten olen nähnyt tosi paljon kavereita ja tehny kaikkea pientä kivaa, mutta sitten olen vaan lörväillyt kotona ja etsinyt niitä vitun töitä tuolta vitun mol:ista. En ymmärrä miten on nii stnan vaikeaa löytää joku duunipaikka!! No, täytyy vain luottaa että sellainen tulis vielä kohilleen!
 

 

...kuitenkin, sain Jannalta haasteen tossa vähän aikaa sitten:

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

 

11 asiaa itsestäni:

 

1. En ole ikinä elämässäni muuttanut

 

2. Meillä oli kotona yksi kala kuuden vuoden ajan ja sen nimi oli Kannibaalikala, koska se söi kaikki muut kalat akvaariosta. Hahah

 

3. Inhoan sipulia yli kaiken!

 

4. En pysty nukkumaan ilman korvatulppia

 

5. Olen tiennyt jo monta vuotta millaiset kihla- ja vihkisormukset haluan tulevaisuudessa 

 

6. En ole ikinä käynyt kuntosalilla

 

7. Kotona ollessani en ikinä sano sanaakaan, kavereiden kanssa tilanne on päinvastainen

 

8. Olen huulipuna-hamstraaja!

 

9. Kiharran hiukseni melkeinpä aina

 

10. Olen kaukosuhteessa

 

11. En ikinä lue uutisia, koska ei kiinnosta

 

Jannalta saadut kysymykset:

1. Opiskeletko vai oletko töissä? mitä tai missä? - En opiskele mitään enkä käy töissä... töitä kuitenkin kovasti etsiessä!

2. Miksi bloggaaminen? - Jotenkin terapeuttista kirjottaa ajatuksiaan ylös, ennen tein sen päiväkirjaan, mutta nopeammin se käy täällä :)

3. Mikä on suurin haaveesi? - Muuttaa pois Suomesta!

4. Mitä pelkäät eniten? - Nukkeja, sokeritoukkia ja amppareita... :(

5. Pakkomielteesi? - pesen aina käsiä tosi paljon: ulkoa sisälle tultaessa, ruokaa laittaessa, koneella ollessani, jos jotain ihan mitä vaan osuu mun käteen niin pesen aina kädet, haha. Ja sormuksien, korujen ja kellojen katsominen näyteikkunasta. Haaveilla saa! ;)
6. Lempi ruokasi? - Varmaankin kiinalainen, omnomm!

7. Mitä suunnitelmia sinulla on 2014 vuodelle? - "unelmista totta" eli muutto Irlantiin! Yliopiston pääsykokeisiin lukeminen ja töiden tekeminen. Syksyllä ehkä jonnekin lämpimään lomamatkalle, jouluna Suomeen ja talvemmalla matka Barbadokselle parhaassa seurassa! :)

8. Mikä oli kohokohtasi 2013 vuonna? - Haha okei karu kuulosta, mutta kaikki alkoi muuttua paremmaks kun erosin helmikuussa 2013, sain viettää tosi paljon aikaa Krista murun kanssa, Amsterdamin matka Monikan kanssa, Ruisrock, Kreetan matka, Irlannin ja Lontoon matka, oijoi loisto vuosi takana! <3

9. Mikä on paras piirteesi sinussa? - Olen kuulemma sympaattinen ja aina iloinen, haha :)

10. Mistä olet kotoisin? - Vantaa, Vantaa... Aina olen täällä asunut ja täältä olen kotoisin

11. Mitkä on hyvät ja huonot piirteet sinussa? - Huonot piirteet: en oikein ikinä osaa sanoa ei, esim. jos puhelinmyyjä soittaa en ikinä kehtaa sanoa suoraan "ei kiitos" vaan todella vaivaantuneesti kiertelen asian... Sitten oon tosi laiska ja sotkunen ihminen, hups.
Hyvät piirteet: Pyrin katsomaan asioiden positiivisia puolia.

En nyt tällä kertaa haasta ketään, haha, enkä kyllä edes tunnekaan ketään kelle voisi haasteen heittää.

Tulipa tylsä postaus, kun ei ole mitään sopivia kuvia.. :( No mutta nyt menen popsimaan minttu-suklaa jätskiä ja katsomaan jonkun elokuvan, tästä on muodostunut mulle jo ihan arkipäivää, haha. Kaipa se on vaan yritettävä nauttia tästä vielä, kun voin! Palaillaan :-)