I'm back, even though I wouldn't want to!
Kotiin tulin kyllä jo viimeinen päivä lokakuuta, mutta olen odotellut kuvia Mintulta, en ole kyllä vieläkään saanut yhtään, joten nyt joudun käyttämään mun kännykän huonolaatusia ja ylivalottuneita kuvia... No, koittakaa kestää, parempia kuvia tulossa lisää jälkeenpäin! Mutta kerrottavaa löytyy ihan hirmusesti.
Sitten itse matkaan:
Lauantaina suomen lentokentällä meillä molemmilla oli tosi epätodellinen fiilis, ollaan oikeesti menossa Irlantiin! Me ollaan puhuttu Mintun kanssa yli puolitoista vuotta, että Irlantiin on päästävä, ja nyt se sitten oikeasti tapahtui! Mahtavinta on Mintun kanssa se, että kun jotain päätetään, mehän tehdään se. Matkaseurasta tiesin jo etukäteen, että tulee mahtava matka, Mintun kanssa kun aikasemminkin ollaan oltu reissussa ja tiedetään että tullaan hyvin toimeen.
Dubliniin päästyämme mentiin bussilla suoraan Heustonin juna-asemalle ja napattiin seuraava juna kohti Waterfordia, jossa meidän muutama tuttu asui. Kirjauduttiin sisään hotelliin ja levähdettiin vähän aikaa, laittauduttiin ja oltiin ihan innoissamme, kohta nähdään meidän kaverit joita ei olla nähty yli puoleentoista vuoteen. Hermoiltiin näitä jätkiä odotellessa ja pelättiin, että entäs jos ei olisikaan mitään juteltavaa ja olisi todella kiusaantunu fiilis ja et tunnistetaankohan me ne edes. Niiden taksin kurvatessa meidän hotellin pihaan tunnistittiin heti toisemme ja kaikilla oli iso hymy kasvoilla: ihan mahatavaa oli nähä uudestaan! Alunperin Birminghamissa tutustuttiin viiteen jätkään, nyt meitä pääs moikkaamaan tosin vaan kaksi niistä Mark ja Joe. Uutena tuttavana oli David, joka oli mukana matkassa.
Otettiin taksi Waterfordin keskustaan (joka oikeesti oliki vaa kymmenen minuutin kävelymatkan päässä) ja mentiin ensimmäiseen pubiin juomaan Bulmersit, eli irkku siiderit, haha. Bulmersia myydään kuulemma suomessakin joissain baareissa! Mut takasin asiaan: Pubeja siellä kyllä riitti, kadut täynnä vieri vieressä olevia pubeja ja nightclubeja, ainakin on varaa valita hahah.
Ensimmäisessä pubissa istuttiin tupakkahuoneessa, vaihdettiin kunnolla kuulumisia ja muisteltiin Englannin reissua ja kunhan vaan juteltiin, mahtavuutta. Toiseen pubiin mentiin juomaan shotit, no Bulmerssithan me sielläkin otettiin haha. Aikamme oltumme ja juotuamme mentiin viimeiseen paikkaan: The Foundry-nimiseen nightclubiin. Täytyy sanoa, että suomen yöelämä ei vedä todellakaan vertoja Irlantiin! Porukka oli ihan mahtavaa ja hullua ja meno loistava koko illan, aina oli ihmisiä tanssimassa ja dj soitti jopa toiveitakin ja muutenkin tosi hyvää musaa! Ilta oli siis kokonaisuudessaan kerrassaan loistava ja onnistunut.
Seuraavana aamuna herättiin kummatkin pieneen päänsärkyyn, that's it. Juotua tuli kuitenkin aika paljon, eli mitä ihmettä ei darraa! Sunnuntain suunnitelmissa oli shoppailut ja kaupungilla kiertely. Kauppoja löyty ja mikä tärkeintä: Primark, tai oikeastaan siellä se oli nimellä "Penneys". Ostettua tuli vähän yhtä sun toista, mm. musta toppaliivi, syysnilkkurit, paitoja, muutama koru jne... Niistä myöhemmin. Oltiin illan päätteeksi niin väsyneitä, että mentiin suosiolla ajoissa nukkumaan.
Maanantaina otettiin suunta jonnekin muualle, muttei vielä tiedetty yhtään, että minne. Katsottiin vuokrattavia kämppiä kiinteistövälitysfirman ikkunasta, kunnes meidän viereen köpötteli vanha papparainen. "Are you looking for an apartment? You can stay with me, I'm so lonely...." oltiin tosi hämmentyneitä, meitä nauratti ja samalla säälitti tää vanha papparainen. Päätettiin kuitenkin tällä kertaa kieltäytyä tarjouksesta, haha. Mies kuitenkin neuvoi meidät johonkin informaatio-pisteelle, jossa sitten otettiin joku lehti esiin ja katsottiin joku paikka Waterfordin ja Dublinin väliltä: hmm, Kilkenny. Seuraavaks me istuttiinkin sitten junassa menossa kohti Kilkennyä, haha.
Hassua miten joku paikka voi näyttää niin erilaiselta pimeässä, vesisateessa ja tuulessa, kun päivällä auringon paistaessa ja ihmisten kävellessä kaduilla. Löydettiin joku hostelli ja kirjauduttiin sisään, heitettiin reput laukkuun ja mentiin syömään alakerran pubiin. Tosi moni hostelli oli pubi, jonka yläkerrassa oli huoneita, no, toimii ja juotavaakin saa läheltä!
Kaikki yläpuolella olevat kuvat on otetti Kilkennyssä. Kilkenny on keskiaikainen kapunki, paljon muureja ja linnoja ja kaikennäköistä. Aivan mielettömän kaunis paikka! Niin idyllistä...
Kilkennyssä oltiin pari päivää, jonka jälkeen otettiin suunta kohti viimeistä etappia, eli Dublinia.
Dublinissa hämmentävintä oli, että se oli ihan samanlainen kuin Lontoo, mutta silti niin erilainen, ja välillä sitten maisemista tuli mieleen Amsterdam!
Meillä meni pitkään etsiä meidän etukäteen varaama hostelli, ensin meidän piti kävellä reput selässä Heustonin asemalta about kaksi kilometriä ydinkeskustaan päin ja sitten harhiltiin ees taas kartan kanssa ettimässä hostellia, kunnes se sitten löytyi. Jaettiin meidän hostellihuone kahdeksan muun henkilön kanssa, katseltiin sänkyjä ja huomattiin olevan ainoat tytöt koko huoneessa, hah. Yli puolet huoneesta oli espanjalaisia ja hostellissa töissä, sitten oli yksi japanilainen ja brazilialainen.
Espanjalaiset teki hostellissa muutamana iltana sangriaa, ai että en ole ikinä juonut niin hyvää sangriaa! ...onneksi sain reseptin itselleni ;)
Mua naurattaa ajatus siitä brazilialaisesta miehestä, nukuttiin sen kanssa molemmat yläsängyissä ja eka asia mitä näin kun aamulla heräsin ja käänsin päätä oli sen naama, joka tuijotti mua, hahaha. Kokoajan se katto mua ja Minttu sano et se on ihan rakastunu muhu. No, kerran kun olin aamulla syömässä aamupalaa ja Minttu oli nukkumassa, tää jätkä menee sanomaan Mintulle: "I think your friens is so beautiful!" Minttu puoliunessa vastaa: "Aa, that's nice." ja jatka unosiaan, hahah. Kun tuun takasin meijän huoneeseen Minttu kertoo mitä se on sanonu, alan nauramaa ja käytiin kaikki omiin peteihin päikkäreille. Yhtäkkiä se brassi jätkä taputtaa sen petiä "come over here", en kyllä tosiaan menny! Eikä se jättäny mua rauhaan, vaikka sanoin että poikaystävä löytyy. Irlannissa oleva yleinen parisuhdekäsitys: jos tyttö/poikaystävä ei oo lähettyvillä, sitä ei oo olemassa. Hahah.
Samana päivänä oltiin illalla kaikki keittiössä vähän datailemassa. Mun vieressä samassa pöydässä istuu meijän huoneessa oleva espanjalainen jätkä, brassi mun edessä ja Minttu sen vieressä. Brassi-poika sanoo espanjalaiselle jätkälle espanjaksi, että se rakastaa mua. Tietenkin mä ymmärrän sen kun oon lukenut espanjaa, sitkun siinä naureskelin niin sekin tajus sen että mä ymmärsin sen, se alko kikattelemaan kun joku pikkutyttö (ja kyseessä oli 27-vuotias partajeesus) ja tokasee "Well, I do!"
...Lauantaina Minttu oli lähteny kotimatkalle jo aikaisin aamulla. Kun ite lähdin hostellista lentokentälle menin taputtamaan brassi-pojun käsivartta ja sanoin "Good bye my brazilian lover!", sitten se pussas mua käteen ja ehdotti jos jäisin sen viereen vielä kolmeks päiväks, hahah brilliant.
Lauantaina 26.10. lähdin tosiaan Irlannista pois, suuntana kuitenkin Lontoo! Bussissa menossa lentokentälle multa pääs muutama onnenkyynel, niin ihana viikko takana. Lupasin itelleni, että tänne mä palaan mahdollisimman pian...
Lentokoneessa sain maailman parhaan keksin, tai oikeastaan kaks, ja iha ilmaseks haha! Lontooseen saavuttua hyppäsin metroon kohti keskusta päin, tais mulla siinä metroakin odotellessa muutama onnenkyynel tulla... olenpas itkupilli. Vastassa mua odotti Tottenham Court Roadilla ystäväni Chrisu, joka muutti jokunen kuukausi sitten Lontooseen opiskelemaan arkkitehdiksi. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa! Käytiin syömässä ja mentiin sen kämpälle. Chrisun kanssa asui samassa, tosi pienessä, kämpässä puolalainen poitsukkeli nimeltä Alex, oli ihan super hyvä tyyppi!
Mä menin makoilemaan Chrisun sänkyyn, ihanin tunne ikinä on se, kun ei ole mihinkään kiire, ei tarvitse tehdä hetkeen mitään, nauttia olostaan ja vaan rentoutua. Illalla ostettiin kuitenkin läheisestä Tescosta muutamat ja mentiin käppäilemään Candem Towniin päin. Chrisu otti samalla kuvia koulutöitään varten, otettiin Alexin kanssa läpällä "parisuhde"-kuvia, se piteli hempeän vaaleanpunaista sateenvarjoa meidän yllä ja katotaan toisiimme silmiin ja hymyillään, me kaikki revettiin vaan nauramaan ku katottiin niitä kuvia, näytettiin kyllä ihan pariskunnalta hahaha!
Seuraavana päivänä mentiin kunnon aamupalalle ja totesin, että ne säilykepavut maistuu IHAN oluelta, yök! Päivä meni rennosti vaan hengaillessa ja kohokohtana oli akvaariokalakauppa:
mikä saatana ton silmiä vaivaa? :DDD Ton lisäks oli myös vielä isompi ja mulkosilmäisempi kala, mutta siitä en ehtiny nappaa kuvaa kun oli ihmisiä tiellä, hahaha päivän naurut saatiin kyllä. Mulkkesson-kalan kokonaishinta akvaarion kanssa olis ollu yli £600, joten en saanut vietyä sitä kotiin. Olis voinu tuoda sen kotiin vaan sen takia, että olisin voinu nauraa sille joka päivä!
Chrisun ja Alexin luona olisin halunnut olla pidempäänkin, mutta talon säännöissä luki, että vieraat saa olla vain kaksi yötä putkeen, paskaa... Niinpä katoin itelleni hostellin ja lähdin illalla kipittelemään sitä kohti. Ainakin sijainti oli täydellinen: Hyde Parkin edessä ja metroaseman vieressä! Virkailijat tosin oli kun kyrpä otsassa, älyttömän epäkohteliaita, harvoin Englannissa tulee tollasia vastaan.
Päädyin kuuden hengen huoneeseen, jossa olin ainoa tyttö. Eka mua ahdisti, kun huoneessa oli vaanv kaks keski-ikästä limasta miestä, jotka alko kyselemään musta jotain että oonko yksin reissussa, yhhy... Onneks huoneeseen tuli sitten pari nuorempaa jätkää, toiselle niistä juttelin jo ekana iltana. Danny Manchesteristä, vähän kesti tottua sen aksenttiin, mutta kyllä siihen sitten tottui. Mahtava mies hänkin!
Tiistaina lähdin aamupalan jälkeen aikaisin käppäilemään onnesta soikeana Hyde Parkiin, ilma oli täydellinen: aurinko paistoi ja oli lämmin. Siinä kävellessä tuli itseasiassa ihan järkyttävä soija, ei suomessa mitään tollasia ilmoja ole enää tähän aikaan nii ei osannu varautua! Kävelin ympäriinsä, kunnes istahdin Oxford streetin Starbucksiin latailemaan kännykkää ja käyttämään vähän ilmasta WiFi:tä, hehe. Jossain vaiheessa tuli kaamea nälkä, joten kävin kaupassa nappaamassa ruokaa ja lähdin takaisin hostellille. Syötyöni kello ei ollut vielä mitään, niinpä nappasin hostellin vierestä bussin vaan jonnekin ja kävelin ja katselin. Alunperin mun tarkotus oli mennä Victoriaan, mutta päädyinkin sitten Westminister Abbeyn luokse josta kävelin Big Benille ja Buckinhamin palatsille yms yms, vaikka ne olis nähny kuinka monta kertaa aikasemmin, on ne silti niin hienoja!
Illalla palailin hostellille ja meidän huoneesta oli lähtenyt vihdoin vanha papparainen ja tilalle tullut italialainen tyttö, jossain vaiheessa alettiin vaan koko huone puhumaan toisimmelle ja meistä tuli heti pieni perhe, haha. Olin siis sittenkin päätynyt oikeaan huoneeseen, vaikka aluksi sitä epäilinkin.
Keskiviikko aamu, ja viimeinen päivä Lontoossa, alkoi aika samalla lailla kun edellinenkin, kävelin ympäriinsä ja menin taas Starbucksiin istuskelemaan ja lueskelemaan kirjaa. Alexia näin nopsaa iltapäivällä ja käytiin syömässä, sitten sen pitikin mennä kouluun ja jäin yksin. Menin hostellin keittiöön tekemään itselleni tomaattikeittoa ja huoneessa oli kaksi muuta ihmistä: nuori jätkä ja vanha kiinalainen juoppo joka sai multa lempinimen Peruna, koska kun se sammu se näytti ihan ruttuselta perunalta...
Peruna lähti jossain vaiheessa pois ja vähän ajan päästä huoneeseen astuu toinen nuori jätkä. Jätkät alkaa jutella keskenään ja halusin liittyä keskusteluun, mä vaan otin mun laukun, istuin niiden viereen ja sanoin "I'm bored!" siitä se sitten lähti, alettiin jutella toisillemme ja toinen jätkistä oli nimeltään Ash ja kotosin Etelä-Afrikasta, toinen oli Tony Birminghamista, joka oli tullu Lontooseen tapaamaan sen poikaa. Ash ja Tony alko juomaan bisseä ja tarjos toki mullekin, sattumoisin inhoan bisseä, yhh... Jonkun ajan päästä oltiin menossa näiden kanssa kauppaan ostamaan juotavaa ja käytiin mun huoneen kautta, Danny oli huoneessa js siitä se sitten liittyi meidän seuraan. Käytiin kaikki ostamassa yhteinen vodkapullo lähikaupasta ja mentiin ruokailutiloihin juomaan, se oli meille kaikille viimeinen ilta Lontoossa, Ahs oli menossa takasin Etelä-Afrikkaan, Danny oli muuttamassa seuraavana päivänä muualle, Tony oli menossa takasin Birminghamiin ja mä takasin Suomeen. Niinpä päätettiin pitää kiva ja hauska meijän kaikkien vika ilta! Nää jätkät kerto omasta elämästään ja oli aivan mieletömtä kuunnella mitä kaikkea toinen on elämänsä aikana kokenut, toinen oli ollut narkkari ja toinen ollut rauhanturvaajana Afganistanissa.... huhhu mitä juttuja maailmalla kuuleekaan!
Yöllä mentiin istuskelemaan Dannyn ja Ashin kanssa pimeään ja suljettuun Hyde Parkiin, uus kokemus oli sekin haha! Juteltiin kaikkea lisää omista elämistämme ja todettiin kaikki olevan samaa mieltä tosi monesta asioista. Maailmalla vaan tapaa niin samanlaisia ihmisä, kuin mitä ite on, sama ajattelutapa ja haaveet. "When you see a little piece of this world, you definitely want to see the rest of it!"
...Ilta jatkui hyvin randomisti, hegnailtiin meijän tyhjäsä hostellihuoneessa ringissä juttelemassa ja sitten jätkät halus hakea lisää juotavaa jostain, mentiin siis metsästämään keskiyöllä paikkaa, jossa myytäisiin alkoholia off-licencinä. "Seikkailumatkalle" alkoholia metsästämään lähti random italialainen mies meijä huoneesta, Danny, minä ja Tony joka tiesi minne pitää mennä. Ash ei päässy mukaan koska sillä ei ollu Oyester-cardissa rahaa. Mentiin bussilla jonnekin aivan hevon vittuun, jonka jälkeen käveltiin puol tuntia katuja pitkin, kunnes pieni kauppa vihdoin löytyi, hahah nää osti neljä bisseä jonka jälkeen matka jatku takasin hostelliin, tai niin mä ainakin luulin... hahah.
Tony johdatti meijät bussipysäkille, odotettiin bussia ja vihdoin ajattelin että kohta pääsee nukkumaan. Yhtäkkiä Tony lähtee bussista pois ja tottakai me muutkin mennään sen perässä, eihä meillä ollu mitään tietoa minne me oltiin menossa hahaha, ilmeisesti Tony oli päättäny mennä omia menojaan jonnekin ja me jäätiin sitten kolmistaan harhailemaan Lontoon keskustaan kahdelta aamuyöllä. Jostain syystä mua naurattaa koko "seikkailu", vettä tihutti, mua särki jalkoja, väsytti älyttömästi ja aamulla aikanen herätys, olin varmaan tosi mukavaa seuraa, hahah. Ja kokemushan se oli itsessään: en ole ikinä ennen nähnyt Lontoota täysin tyhjillää! Yleensä kaduilla tallaa tuhansia ihmisiä, nyt siellä oli vain yksi vaivainen poliisisetä kävelemässä. Mentiin varmaan kolme tai neljä kertaa väärään suuntaan oikeaa bussia etsiessä. Vihdoin kun löydettiin edes oikea bussipysäkki jouduttiin odottaan puoli tuntia bussin saapumista, onneks matkalla oli sentään mukavaa seuraa!
Huokaisin hallelujaa bussissa istuessani, taivaallista, kaikki oltiin märkiä ja haluttiin vaan nukkumaan, en edes meikkejä jaksanu pestä kun simahdin heti sänkyyn.
Aamulla mentiin sitten yhdessä aamupalalle ja Tonykin ilmaantui paikalle, me kaikki kuittailtiin sille siitä, mihin se oli menny yöks, hahah!
Aikalailla aamupalan jälkeen mun piti hyvästellä uudet tuttvuudet ja kiiruhtaa lentokentälle monta unohtumatonta kokemusta rikkaampana.
Tää matka ei olis ollut mitään ilman Minttua, Joeta, Markia, Davidia, Chrisua, Alexia, Ashia, Tonya ja Dannya, joten
Cheers mates!<3 xxx
